Suurella kunnioituksella, ruusujen äiti Pirjo Rautio!

Tänään on Minna Canthin liputuspäivä. Tällaisena päivänä on hyvä tuoda esille blogissani Suomen ruusujen äiti Pirjo Rautio. Ruusuja hänelle, lippua ei vielä ole.

Pirjo Rautio hänen kotisivultaan

Olen usealla sivulla maininnut Pirjo Raution, esitellyt hänen kirjojaan, kiitellyt sitäkin, kun hän kerran otti  minut vastaan väsyneenä Saksanmatkan jälkeen ja esitteli itse minulle ruusujaan Simolan Rosariossa.

Olen huomannut, että ruusujen kasvattajat tai jalostajat ovat yleensä miehiä. Olen kohdannut vain kaksi naista, joilla on yhtä suuri intohimo ruusujen kasvattamiseen. He ovat Felicitas Svejda Kanadasta ja Suomesta Pirjo Rautio! Kumpikaan ei elä enää, mutta kummatkin muistetaan ja heidän ruusulapsoset valloittavat maailmaa.

Tässä Simolan Rosarion esittely ja ruusut: http://www.simolanrosario.com/

Tässä on Pirjo Rautiosta kirjoitettu muistokirjoitus:

https://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/710469-muistokirjoitus-simolan-rosarion-perustaja-pirjo-riitta-rautio-on-poissa 

Felicitas Svejdasta olen kertonut tässä: https://ruusutarha.blogspot.com/2016/06/kanadalaisten-ruusujen-kasvatuskoe-6.html

Mutta Pirjo Raution olen maininnut ohi mennen. Hänestä parhaiten kertovat hänen kirjoittamansa kirjat. Tiedän, että hänen jalostamiaan ruusuja on otettu myyntiin muuallakin kuin Suomen taimitarhoilla ja suosio on laajenemassa.

Minulla hänen jalostamiaan ruusulajikkeita on kahdeksan; 'Aila Korhonen', ' Veronica Sundman', 'Viggo', 'Posliinikaunotar', 'Hienohelma', 'Heinrich Ilmari', 'Marzipan' ja 'Liisa'. Tosin olen hankkinut useimmat näistä ruusuista kolmen viimeisen vuoden aikana, joten en ole vielä nähnyt heitä suurimmassa ihanuudessaan. Olen lukenut ja todennutkin, että ruusu on aikuinen pensas vasta noin viiden tai kuuden vuoden vanhana. Tässä omat kuvani pihaltani.

'Heinrich Ilmari'

'Hienohelma'

'Marzipan'

'Posliinikaunotar'

Felicitas Svejda antoi ruusuilleen nimen tutkimusmatkailijoiden mukaan ajatuksena se, että nämä ruusutkin sitten vuorostaan tekisivät tutkimusmatkoja ympäri maailman ja etsisivät paikkoja, missä viihtyisivät. Minulla on niistä neljä; William Baffin, Henry Kelsey, John Cabot ja Martin Frobisher. Täytyy sanoa, että ne eivät ole oikein hyvin ainakaan minun pihallani paikkaansa löytäneet. Ne kukkivat vasta loppukesästä, olisivat  parhaimmillaan syys-lokakuussa, mutta kärsivät kylmistä yöpakkasista ja sateista. Kituvat suorastaan, ainakin minulla. Elossa ne vielä ovat. Niitä vaurioittavat myös tuholaiset.

Minun pihassani Pirjo Raution ruusut ovat myös kärsineet kuivista kesistä. Parhaiten on kasvanut ja kukkinut 'Heinrich Ilmari.' Ruusun nimi luotiin hänen taidemaalarimiehensä mukaan. Kuten muillakin nimillä hän on halunnut kunnioittaa Ruususeuran uranuurtajia ja ruusunkasvattajia. 

Tämä ruusu Rosa 'Merveille' oli Pirjon suurin ja kaunein yllätys hänen jalostustyössään. Minäkin sen sain silloin nähdä kukkivana ja yritin kasvattaa sitä omassa puutarhassanikin. Talven jälkeen sitä ei noussut enää. Yh! Enkä yhtään ihmettele, jos Pirjo itse halusi haudattavan hänet tämän ruusun juurelle. Hän on taivaan suuressa ruusutarhassa, jossa kukkii varmasti kaikki hänen ruusunsa.