Muuta punaista - suloisia löytöruusuja ranskalaisittain

Minun suosikkejani ovat sitkeät, vähään tyytyvät löytöruusut. Otan nyt esille taas muutamia, lisää niitä punaisia flammentanzin ja robustan perään, tosin ei yhtä punaisia, nyt tummia aniliininpunaisia.

Kaikille lukijoille ei ehkä löytöruusu-käsite ole ihan tuttu, joten tässä tietoa: Suomen Ruususeura levitti tietoa kaikialle etsiä ja ottaa esille oudon näköisiä ruusupensaita, joista heillä ei ollut tietoa. Huomattiin, että Suomesta löytyi hyvin paljon toisista poikkeavia ruusulajikkeita, joita oli vaikea tunnistaa. Jos ruusu poikkesi ulkonäöllään täysin muista, sille annettiin nimi ja se "rekisteröitiin" luetteloihin usein löytöpaikkakunnan mukaan. Tässä linkkejä, joissa on enemmän tietoa niistä. 

https://jukuri.luke.fi/handle/10024/474846

https://www.ruususeura.fi/a-suomi/a-loytoruusuja/loytoruusuja.html

Olen ymmärtänyt, että näitä löytöruusuja on syntynyt siemenkasvuna, mutaationa ja ehkä myös ruusun itsensä evoluutiona pystyä selviämään Suomen luonnossa. Nythän kyllä pystytään tekemään DNA-testeja niistäkin ja alkuperä löytyy. Monet ruusuihmiset ovat myös risteyttäneet ruusuja, eivät ole merkinneet niistä muistiinpanoja ja näin ruusu on jäänyt tuntemattomaksi, esimerkkinä Bengt Schalin teki näin.

Minun mielestä nämä ovat hurjia sinniruusuja, jotka ovat halunneet juurtua Suomen luontoon. 

Otan esille niistä kaksi uusinta ruusuani; Iitin Tiltu ja Leskelä.

Rosa 'Iitin Tiltu' on ollut minulla vuodesta 1916 ja on kukkinut mukavasti joka vuosi isoine tumman aniliininpunaisine kukkineen. Viimeisessä kuvassa on jo tuessaan metrin korkuisena, kasvaa täällä ehkä 1,5 metriä. Kuuluu ranskanruusuihin (Rosa Gallica-ryhmään) ja senhän näkee jo lehdistä. Kukka on tuoksuva, 10 cm läpimitaltaan. Se viihtynee hyvin V-vyöhykkeelle asti ja kukkii pitkään, heinäkuun ajan edellisen vuoden versoilla. Tykkää puolivarjostakin. Juuritaimia ei näy, joten niitä se ei varmaan paljoa tee, kaunis yksittäisenä pensaana!

Tosin Simolan Rosariossa se kasvaa yli 2-metriseksi. Linkissä ihania kuvia siitä!

Ruusu on löydetty Iitistä  ja on saanut nimensä Hiski Salomaan laulun mukaan. Puutarhassa vierailijoita aina naurattaa tuo nimi, se varmasti jää mieleen. Tykkään kovasti tästä ruususta ja voin suositellla muillekin. Hänen serkkuruusukseen nimeäisin Olkkalan, jolla on vaaleammat kukat.

Toinen uusin löytöruusuni on Rosa 'Leskelä'. Nimi tulee kylän mukaan. Se on "bongattu Piippolan Leskelänkylältä. Tosin se saattaa olla seurauksena Pohjolan Taimiston kurtturuusukylvöksestä, kertoo Pirjo Rautio kirjassaan Tuoksuvat tarhakurtturuusut. Leskelällä on sille tunnunsomaista viininpunertava varsiväritys ja lehdissä myös samaa sävyä. Ruusu lasketaan tarhakurtturuusuihin kuuluvaksi. Matti Kuljun esittelyssä sen risteytys on Rosa rugosa x Rosa Gallica. Eli voisin lisätä tämänkin ruusun ranskalaisiin ruusuihin. Niistä olen nyt rakentamassa kolmatta Ruusutarhan tarinoita- kirjasta. Se ilmestynee vasta kesällä 2021. Ensin pitää katsoa tämä kevät. Pelkään pahoin, etteivät arimmat ranskanruusut kestä tällaista talvea.

Sain juuritaimen ruusuystäväni Liisalta, joka oli hajoittamassa juuristoa. Hän päivitteli, että se on kamala leviämään ja on ottanut aivan liian paljon tilaa. Otin vaarin hänen huomiostaan ja istutin saamani juuritaimen tuonne pihan perälle ojan toiselle puolella parkkipaikan päähän. Saa rauhassa levitä. 

Näiden ranskanruusujen uskon selviävät pahimmastakin talvesta!

Laulua ranskalaisittain...