Pihalleni ilmestyi LINTUMIES!

Eräs kahvila-asiakkaani pelasti minut kerran ehkä pahalta tuholta. Se sattui jo kolme kesää sitten. Hän nimittäin huomasi siinä kahvia juodessa terassilla, että viereisen koivunrungon täytti eräs sieni, joka kuvasti koivun pahaa lahoamistilaa. 

Koska syksy ja sen tuomat myrskyt olivat tulossa, tilasin oitis miehen nosturin kanssa sitä kaatamaan. Sehän ei ollut ihan yksinkertainen juttu kahden rakennuksen välissä kasvavalle koivuvanhukselle. Kaataminen onnistui ilman vaurioita, sain kovasti polttopuita, ja turvallisin mielin kuuntelin syksyn puhureita. 

Pyysin kaatomiestä jättämään terveempi tyviosa sahaamatta. Mielessä oli jonkinlainen toteemipaalun suunnitelma. Kuten arvata saattaa, eihän puutarhurilla ja kahvilanpitäjällä ole oikein aikaa moiseen. Ja moottorisahaa en uskaltanut käyttää. 

Kunnes tänä kesänä ehdotin pojalle, jos käyttäisi vähän sitä sahaa ja muotoilisi puuta. Voisin sitten kaivertaa lisää. Mutta pojan muotoilutaju ja moottorisahan jälki olikin niin hyvää, että siitä se syntyi! Minun toteemipaaluni kantaa nyt Lintumiehen nimeä. Päällä komeilee Matti Lepistön betoniveistos Kotka, josta hinnasta sovimme tässä keväällä. Muut hänen työnsä onkin viety Lepistön omaan pihaan, missä komeilee varmaankin Suomen laajin kansantaiteilijan veistospuisto. 

Nyt tuota Kotkaa on kannattamassa Olavi Kastellin työstämä Lintumies. Olen oikein tyytyväinen työhön ja iloinen, että se vihdoinkin tuli tehtyä.

Nyt sitten vain odotetaan luonnon patinointia, harmautta, jäkälän ja sammalen ilmestymistä pintaan. 

Näin vanha koivukin sai uuden roolin pihapiirissäni. Toinen suuri kaksihaarainen äitikoivu kantaa vielä suojelija-nimitystään. Tämä torso voisi olla sitten maskuliinisempi versio suojelijasta.

Lintumies varmaan mielellään kuuntelisi tätä laulua upeasta linnusta. Toivon, että joku muukin...

Fredi ja Valkoinen Kotka

sävellys; Matti Siitonen, sanoitus; Vexi Salmi