sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ruusuisia herkkuja

Koska aion kirjoittaa vielä kolmannenkin kirjan Ruusutarhan tarinoita, otan siihen mukaan myös sen miten ruusu hoitaa eli mitä kaikkea hyvää ja terveellistä ruususta voi käyttää.



1. Ruusun vihreät lehdet ja silmut. Kokeilin esim. nystyruusun lehtiä, joissa on se ihana pihkamainen tuoksu. Se tosiaan aurinkoisena päivänä löyhähti sieraimiini, kun kuljin sen ohi tuossa portaiden vieressä. Mietin, miltä maistuisi siitä valmistettu tee. Kävin poimimassa muutamia vihreitä lehtiä, laitoin ne teekannuuni ja kuumaa vettä päälle. Nyt sitten siemailen sitä... ja ihme ja kumma. Sama maku on teessä kuin on tuoksussakin. Siis kuivatan niitäkin talven varalle. 

Nystyruusu ja sen lehdet

2. Ruusun kukan terälehdet. Olen kesäisin, kun aurinko paistaa, tehnyt ruusujuomaa kahvilaani ja aina sitä ovat asiakkaat ihmetelleet, kuin muutamasta ruusunlehdestä tulee hyvä ruusunmaku. Kuitenkaan en ole kokeillut muita ruusuja kuin niitä, jotka tuoksuvat voimakkaasti. Siitä olen kirjoittanut enemmän tällä sivulla "Ruusumesi". Viime kesänä tein siinä monta virhettä. Ensinnäkin joskus käytin omia sormiani kun riivin ruusunlehtiä. Silloin energia ei ole puhdasta. Toiseksi käytin ihan omaa vesijohtovettä, koska se on meillä täällä johtovettä eli lähes yhtä hyvää, vaikkakin epäpuhtautta tekee juuri se puhdistus. Onko  kaupoissa myytävä lähdevesi todella ihan puhdistamatonta? Kolmanneksi malja ei ole ehtinyt olla aina auringossa tänä kesänä, koska sitä aurinkoa ei aina ole ollut. Kuitenkin juoma on maistunut.

Koska tämä kesä antoi ruusun kukkia yllin kyllin, kokeilin nyt myös muuta tuosta ruusun kukan terälehdistä. Turvauduin Annemarta Borgenin kirjaan "Minun yrttini", josta nyt on saatavana uusintapainos. 

Huomaa! Kirjoitan nyt mitä kaikkea virhettä tein näiden reseptien kanssa. Mutta joku toinen voi yrittää tehdä parempaa.



Ruusumarmeladi 
Poimin ohjeen mukaan 50 aukinaista tuoksuvaa ruusua. Käytin vettä ja fariinisokeri. Pahaksi onneksi sitä olikin vain puolet määrätystä määrästä, joten jouduin käyttämään myös valkoista sokeria. Sitä pitäisi kiehuttaa, kunnes seos sakenee. Minä poropeukalo kaadoin alussa siihen jo kukan lehdetkin. SUURI VIRHE! Vasta tuohon sekennettuun seokseen lisätään riivityt ruusunlehdet. Ja sitä pitäisi pyöritellä miedolla tulella tunnin verran, koko ajan pyöritellä.... siihen olin liian kärsimätön, kun tein sitä ja tätä välillä. Joten ruusun punainen väri ei seoksessa säilynyt. Tosin olen tätä ollut valmistamassa Bulgarian Ruusulaaksossa ja se onnistui hyvin. Nyt syntyi lähinnä ruskehtavaa siirappia, joka kuitenkin maistuu hyvältä. Kannattaa kokeilla paremmalla kärsivällisyydellä.



Mutta entäs ne ruusunkannat, jotka noista ruusuista jäi. Muistan tuolta Ruusulaaksosta, että ne kannat lähetettiin ruusunöljypuristamoon, sillä juuri ne sisälsivät sen suurimman osan öljystä. Joten nytkin laitoin ne kannuun ja vettä päälle. Yön yli kun ne siinä oli, niin olipa mojovaa ruusuvettä juotavaksi. Sitä piti ihan landrata vedellä. Vesi säilyi jääkaapissa muutaman päivän.

Ruusuöljy 
Kokeilin sitäkin, eli saviruukkuun tuoreita punaisia ruusun lehtiä, kaadetaan öljy päälle, kansi päälle ja viileään paikkaan noin pariksi viikoksi. Se ei onnistunut. Ruusuntuoksua siinä ei ole juuri lainkaan. Ehkä minun olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa. Aion sen öljyn kuitenkin käyttää ruokataloudessa. Ruusunlehtien pitäisi olla öljyssä niin kauan, että ne tulee ihan vaaleiksi. 

Ruusuvesi
Tämäkin ohje löytyy Borgenin kirjasta. Joskin mielestäni vähän vajaavaisesti. Siinä nimittäin laitetaan saviruukkuun 2 kourallista tuoksuvia punaisia ruusuja ja päälle runsas litra keitettyä vettä sekä 1/4 kg sokeria. Sitä käsketään sekoitella silloin tällöin. Sitten siivilöidään ja puristetaan ruusuista mehu. Mielestäni liian makeaa. Juomana käy hyvin, kun lisää vettä. Ruusun maku siinä kuitenkin oli.
Puutteena se, että ohjeessa ei mainita kuinka kauan sen tulisi seisoa. Ainakin raparpereilla sama juttu pitää seisoa neljä tai viisi päivää. Nyt pidin vain pari päivää. Tämä vesi on tarkoitettu lisättäväksi viiniin, mehuihin tai jopa lihapatoihin ja kastikkeisiin. Tai sitä voi viskoa hyvän hajun saamiseksi jopa kuumalle liedelle. Hm....noin sokerisena en sitä tekisi.

Keijunruusun kiulukat

3. Ruusun kiulukat
Näitä olen kuivattanut ja kokeillut vuosittain eri lajeja. Suuret kiulukat ovat helpompia käyttää. Enimmäkseen olen jauhanut niistä smootteihin eli sörsseleihini käytettäväksi. Kiulukoistakin on netissä paljon ohjeita. 

Lopppujen lopuksi ruusu hoitaa jo olemassaolollaan. Uskon, että en olisi näin virkeä ja terve ilman ruusujani. Ne virkistävät mieltä ja järkeä, kun uteliaisuus niihin teettää monenlaista työtä ja toimintaa tutkimuksiin ja kirjallisuuteen asti. Onkohan koskaan tutkittu, mitä ruusun tuoksu, ilmassa leijuva eterinen öljy vaikuttaa ihmiseen. Uskon, että se vaikuttaa. Ruusut ovat tuoneet myös keijut ja tontut pihaani, kuten eräs selvännäkijä totesi. 

Saatikka sitten ihan ruusujen hoitava vaikutus fyysisenä lehtenä ja kiulukkana. Upea apu ihmisen elämän suojelijaksi!

Huomaa, että edellä puhun ihan puutarhassa olevasta, ilmassa leijuvasta öljystä, siis samoinhan erittää esimerkiksi mänty omaa voimaansa metsässä. 

Ihan pullossa myytävää puristettua eteristä öljyä olen käyttänyt silloin tällöin. 


1 kommentti:

  1. Ruususta on niin moneksi..Kiitos näistä vinkeistä😊👌olen aina rakastanut ruusuja,ovat niin upeita kukkia😍Kaunista elokuun iltaa sinne🌹☀️

    VastaaPoista