Unelmien rakentaja

Myönnän. Olen unelmoitsija. Niin sanoi opettajani jo kansakoulussa.

Sitten olen huomannut, että en ole unelmoitsija ihan huonommasta päästä. Ymmärrän, että hän joka todella unelmoi, hän käyttää sanoja jos, kun, sitten joskus jne. Unelmaksi monet asiat jäävät.

Minä olen unelmien rakentaja. Pyrin tekemään unelmista totta. Itse siinä täytyy toimia. Vaikka myönnän, että moni ystävä ja poikanikin ovat niitä unelmiani olleet rakentamassa. Minulla ei ole traktoria eikä juuri muitakaan koneita. Minulla ei ole voimia enkä uskalla vieläkään tarttua moottorisahaan, vaikka aika monta vempelettä osaankin käyttää. Ainakin lapiota, sahaa ja vasaraa, jopa porakonetta.

Uusi Linnapellon (talon nimi) aika alkoi oikeastaan siitä, että halusin lammen. Sitten halusin pienen kivisen paikan penkille. Sitten halusin kivipolkuja. Halusin ruusuja!! Paljon ruusuja! Ja halusin toisenkin lammen. Sitten halusin ruusuaidan ja portteja sinne ja polkuja lisää!. Ja kyllä ne minä suurimmaksi osaksi omin käsin olen tehnyt. Mitä nyt pari traktorikuormaa on kiville tarvittu ja jonkun vahva käsi tukemaan jossakin.

Ystäväni kysyi juuri pari päivää sitten, että riittääkö minulle mikään. Ei ole näköjään riittänyt. Olen purkanut vanhaa ja rakentanut uutta. Kierrättänyt. Ja kierrätystavaraa kyllä on riittänyt!

Sitten olen unelmoinut uudesta kesäkeittiöstä ja muuripadasta  saunan viereen. Sekin on nyt osaksi toteutunut. En tosin osannut muurata, mutta siihen löytyi eräs neropatti, joka osasi käyttää kierrätystavaraa muuraamiseen. Hyvä tuli! Tosin tarvitsin toistakin kättä, että sain nuo raskaat puupenkit paikalleen. Savustuspönttöä tuumailen vielä tuohon tiilikasan paikalle. Jos oppisi vaikka kaloja savustamaan!

Tuohon keskelle laitan paisuntakattilan pohjapuolen, jossa on hyvä paistella
makkaroita. Grilliäkin siinä on hyvä pitää. Tiilet odottavat
jos niitä tarvittaisiin muualla.

Näin taiottiin vanhalle muuripadalle tulisija. Savusaunan kuuma vesi on
nyt lähempänä. Kolme kesää sitä on kannettu huoneelta asti.

Luulenpa, että tuossa on vielä saunan jälkeenkin mukava istuskella. Vielä laitoin
muovin vasta muuratun pannun päälle.

Kasvihuone on vielä alkuvaiheissaan.

Silta on tehty vanhasta eteisen lattiaosista. Haaveilen vielä nättiä kaidetta tuohon

Sillankin tein, tosin  siihen tarvittiin ystävän kättä pitelemässä moottorisahaa. Kiitos!

Sitten olen unelmoinut kasvihuoneesta ja siinäkin on tapahtunut jo jotakin. Tuon pohjan jätin vielä pojalle tarkistettavaksi. Miten tuo vatupassi näyttää aina johonkin olevan kallellaan?

Mitähän sitä nyt alkaisi unelmoitsemaan? Pitäisköhän vastata ystävälleni, että tämä puutarhahomma on riittävää. Se kun pitää myös hoitaa. 

Sen hoito on ainakin riittämätöntä! Saa olla.

Olenkohan vanhanaikainen? Tykkään kastella kukkasia kunnon sadevedellä.

Mutta taloremontti tuli pakosta! Tuo talon kivijalkaremontti myös, vaikka siisteyttä siinä hainkin. tuli talon kosteusturvakin tehtyä salaojituksella. Vielä kun löydän noita pyöreitä kiviä siihen tarpeeksi. Jotakin toista haittaisi keskeneräisyys, minua ei. Pikkuhiljaa kaikki kohentuu. Ei siihen stressiä tarvita!

Mitäs jos lopettaisi unelmoinnin...

Laura Moisio - Ikuinen valo