Mieleni puutarhasta

Jo aivan blogikirjoitukseni alkuajoista tajusin, että olen rakentamassa kahdenlaista ruusutarhaa. Toinen on fyysinen ruusutarha luonnon helmaan. Ja toinen ruusutarha synnyttää nuppujaan ja kukintaansa oman mielen puutarhasta, sisimmästäni.

Nyt kun olen seitsemän vuotta rakentanut ruusutarhaani, huomaan, että yhtälailla olen rakentanut mieleni puutarhaa. Tarkoitan sillä sitä, että kun kerrankin olen saanut aikaa ja tilaa itselleni tällaisiin "turhamaisuuksiin", niin niitä on helpompi luoda nyt. Tosi kuitenkin on, että monen ihmisen arvoissa ruusutarhakin on turhamaisuutta ja turhaa yhtälailla kuin mielen kuvat; mielikuvitus, intuitio, sisäinen oma luovuus. Maailman turhuuksia, voisivat realistiset ihmiset sanoa! He eivät ymmärrä. He eivät tiedä. Ja siinä heidän tasapainonsa.

Fyysinen ruusutarhani on ruokkinut mieleni puutarhaa ja päinvastoin.

Yli sata ruusulajia tuolla pihallani kasvamassa! En olisi uskonut! Mutta mitä kaikkea voi kasvaa mielen puutarhassa?!

Kaksi Ruusutarinakirjaa siitä on syntynyt osittain faktana, mutta myös iloisesti mielikuvistani. Kolmaskin melkein valmis. Odottelen vielä, miten selviän kanadalaisten, ranskalaisten ja muidenkin arempien ruusujen kanssa. Turha niistä olisi mitään kirjoittaa, jos ne huonosti tässä menestyvät. Kun kuitenkin tarkoitus on kirjoittaa oman tarhan ruusuista.

Ja vihdoin syntyi mieleni salaisista sopukoista esikoisromaanini, Thelban tarina, jonka alkukappaleessa kerron unestani, jonka näin kauan sitten niin selvänä ilmiönä, että se jäi kummittelemaan mielessäni. Ja siitä oli helppoa jatkaa koko tarina!

Nyt olen kirjoittanut oikolukua vailla siihen jatkon; Audetan, jättölapsen tarinan.

Ja tämä mielen puutarha on runsauden lähde, pohjaton, olen todennut. Mutta kuten ruusutkin, mielen puutarhassakin kasvatan kaikenlaista. Ideoita tulee ja ideoita menee. Niin kuin ruusujakin puutarhassa.

Se, että synnyttää ruusutarhan, pitää omata jotakin: rohkeutta, hulluutta, päämäärää, unelmia, tietoa, taitoa, työtä, kärsivällisyyttä ja luovuutta.

Se, että mielen puutarhasta syntyy jotakin, pitää myös omata paljon rohkeutta, hulluutta, päämäärää, unelmia, tietoa, taitoa, työtä, kärsivällisyyttä ja luovuutta, jos tekee sen fyysisesti esille. Olen uskaltanut tehdä sen.

Kumpaakaan ei synny "sitku-menetelmällä" eikä "eihän minusta-ajatelmalla". Eipä silti, kyllä itsekritiikki on hyvä ystävä mukana. Mutta jos aina on pinnalla se, että "en kai minä osaa", "en ole tarpeeksi" ja  pahimmillaan voi löytyä häpeää, niin elämättä elät ilman puutarhoja!

Tässä siis näitä mielen puutarhan tuotteita:

Thelban tarina    Tätä kirjaa saa netin kautta tilaamalla Adlibriksestä tai Suomalaisesta kirjakaupasta . Kansikuvassa Thelba nuorena ja vanhana, oma piirros.

Näitä kirjasia voi vain tilata minulta. Mukana omia kuvia puutarhastani.

 

Tänä vuonna on isäni Matti Tuhkalan syntymästä 100 vuotta. Hänen muistolleen, isäni tyttärenä tämä ihana kappale Romanssifantasia, jonka hän sävelsi elämänsä tuskaisessa tilassa, mutta rikkaasta sisimmästään!