Tämä voi vaikuttaa kehumiselta, mutta se on elämäni realiteettia. Viihdyn niissä, niitä kirjoittaessa kuten seuraavissakin asioissa.
 |
| Somekissani Ruusu ja minun hyvä hoitajani |
En ole ottanut osaa yrittäjien mainoksiin, en tarjonnut arvontoja, vaan olen pidättäytynyt pelkästään omissa asioissani ja kirjoittamisessa. Ymmärrän, että noilla on houkutuksena tienata jotakin ja varmaan monet bloggarit käärivät rahaakin, mikä on heidän työstään ihan kunnioitettavaa yritteliäisyyttä.
En ole yhtään kaupallinen ihminen, vaikka olenkin joskus nuorena käynyt kauppaopiston. Sieltä kyllä sanottiin, että väärässä koulussa tyttö on, pitäs mennä taidekouluun. Sinne sitten joskus meninkin.
Mutta nyt ruusuista, johon olen intohimoni ja energiani purkanut. Astrologiassa Mars-planeettani on Neitsyessä, jonka tunnistan tutkimisena, analysoijana ja arkistoijana, järkevänä maaelementtinä.
Olen käyttänyt ikäni kameraa, monenlaisia, nyt puhelin on niistä helpoin, nopein ja kätevin. Mutta en voi ajatella, että ottaisin kuvia vain kaaokseksi kameraani, puhelimeeni tai koneelleni.
Ja, että muistaisin kaikki ruusulajikkeeni, olen laittanut niihin kyltit, aika isot ja luettavat, ei kovinkaan hienot, sillä olen käyttänyt vanhoja laudanpätkiä, kierrätyshommaa. Jotenkin ne istuvat puutarhaani, jossa on paljon harmaata pintaa, mikään ei ole suorassa, kaikki iloisesti vinksillään. Tällaisissa asioissa en ole nuuka, pikkusen villi.
Mutta minulla on tarkat tiedostojen tiedostot esim. ruusuistani. On tiedosto ruusulajeistani, jossa tiedostot jokaisesta eri lajikkeesta, jonka sisällä vielä tiedostot ruusuista eri vuosista. Sellainen ruusujen tiedostopuu, jonka aiheena opin jo joskus 36 vuotta sitten tietokoneopinnoissani. Se oli hyvä pohja.
Näistä tiedostoista minun on helppo poimia tietty ruusu ja sen kehitys. Ruusumuorin Kesäkahvilassa on sivu ruusujen aukeamisajankohdista. Sitäkin päivitän vuosittain, juuri tein töitä yhden päivän ajan. Uskon sen palvelevan heitä, jotka haluavat tulla kahvilaani ruusuja katsomaan kukkimisaikoina ja itsellenikin hyvää tietoa, miten ruusut ovat kukoistaneet erilaisina kesinä. Tai muuten tietää kukkimisesta ja kasvusta.
Siis mikä arkistoija onkaan tämä muori työstänyt! Yleensä vielä aakkosjärjestyksessä!
Muutenkin valokuvista! Ajattelen, että mitä niillä tekee tuolla koneella sikin sokin. Olen tehnyt paperikuvia ja liimannut niitä albumeihin. Onko lie turhaa työtä? Mutta kuinka helposti katoaakaan digitaaliset kuvat! Sain juuri eläkeläiselle ohjeistetun tietokoneoppitunnin ja sain kuulla, että digitaaliset valokuvat säilyvät pitempään, kun ne kopioi uudestaan ja tallentaa jonnekin muualle.
Yksi magneettinen myrsky tai koneen toiminnan lakkaaminen, niin kaikki on poissa. Ainakin omalta koneelta. Onhan sentään maailmanlaajuinen netti ja pilvi kun kirjoittaa blogia!
Toinen arkisto ruusuista on tässä blogissa, kun painaa tuolla ylhäällä olevaa Ruusunkuvia. Sitäkin päivitän ja lisään uusia ruusuja siihen. Laittaisin puut ja muutkin, mutta en enää muista miten pääsen siihen käsiksi.
Ei tätä tee velvollisuudesta jollekin tai johonkin, vaan kyllä siitä nauttii. Järjestykseen saattamisesta ja siivoamisesta nauttii. Ja se on joskus ihan rauhoittavaa puuhaa. Tietenkin minun on hyvä puhua, kun olen eläkkeellä, mutta juuri silloinhan on hyvä järjestellä asioita.
Ruusutarinani olen tallettanut kirjoiksi asti, kolmaskin työn alla. Ja sitten aivan hullaannuin, kun aloitin romaanien kirjoittamisen. Ehkä sekin on jonkinlaista laittamista järjestykseen, ei mielikuvituskaan saa olla kaaoksessa.
Vaikka eipä silti. Blogikirjoituskin on jonkinsortin purkamista elämän järjestykseen. Eräs ystäväni sanoikin, että olisin kirjoittanut jo monta kirjaa tuolla blogisivujen määrällä. Niin moni muukin. Tästä aiheesta voisi filosofoida syvällisestikin, mutta jos kirjoitukseni viritti jotenkin, niin hyvä näin.
Tykkään kovasti tästä kipaleesta, missä poikanikin on mukana! Pala Omenaa! Ihmettelen, että se ei ole tunnetumpi. Raahelainen bändi Musta Mökki
