Siis minulla on aivan kauheasti töitä!
Seinäremontti on melkein valmis, uusi ulkoeteinenkin. Sain vanhat hyväkuntoiset ikkunat, jotka pitäisi rapata ja maalata. Ovestakin on puhuttu.
Salaojaa varten on nyt kasa karkeata soraa. Kottikärrytyönä siinäkin on työnsä kipata sitä sinne. Tasata maata päälle. Aitakin on vähän vielä kesken, mutta ajattelin odottaa lehtensä pudottaneita pajunoksia.
Sain lisää kukantaimia. Raivaa niille oma paikka!
Ulkohuoneet ovat vielä täysin sekaisin. Ne huutavat järjestäjää!
Paljon paljon kaikkea, jota kaksi kättä tekee hitaasti. Aina ei vihtikkään, sanon suoraan. Kun on muutakin.
Mutta kun katselen noita kahta puunkarahkaa tuossa seinällä, johon ne ovat sattumalta jääneet, alkaa luomisvimma kuplia sisälläni. Minulla olisi vanha hetekan pohja. Minulla olisi kaareva rautakehikko ja .... Tietäisin justiinsa mitä tekisin. Mutta kun se ei ole tärkeää juuri nyt. Samperi!
Ja kun katson korkeuksiinsa kurottavaa Onnenruusua, tiedän just miten sille rakentaisin Onnentuvan, kunnon tukikehikon, oijoi! Ja tuolla odottavat mukavat puut, että rakentaisin puolipyramidin sempramännyn viereen vähän varjoon. Jee!
Ja se kunnon portti ruusutarhaan vanhoista heinäseipäistä! Se pitäisi!
Mutta kun ne eivät ole tarpeellisia. Hyödytöntä roskaa! Eihän taiteellisuus ole mistään kotoisin. Ei siitä saa rahaakaan. Ajanhaaskausta! Näin puhuu hyvin kasvatettu luterilainen kalkkis!
Vai miten on hyvät ystävät?
Mitenkähän lie, mutta Klamydia laulaa Onni suosii kusipäitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!