Tänään oli niin kaunis tyven päivä, aurinkokin mukana, etten tahtonut sisällä malttaa olla ollenkaan.
Vaikka on lunta ja jäätä, niin yritin haravoida pahimpia paikkoja.
Sitten hain isot oksasakset ja ajattelin antaa vähän kuristusta ainakin Martta-ruusulle, joka on tosi sitkeä pullistelija. Samoin ajattelin leikata Belleä (Poitevine tai Rudolf tai Anna-Liisa). Se kyllä kukkii aina runsaasti, mutta jospa vähän nuorentuisi. Olen lukenut, että rugosa-ruusut tarvitsevat leikkaamista silloin tällöin. Nyt sen tein.
Belle-ruusu on varmaan vuodesta 1970 kasvanut ylhäisessä yksinäisyydessään leviämättä. Nyt kun sitä on rakastettu ja varastettu sen juuritaimia, se näyttää leviävän. Mutta ei se haittaa. Niin moni puutarhavieras sitä mieloo. Viime syksynä istutin erääseen väliaikaispaikkaan useampia juuritaimia, josta kasvavat siirrän ruukkuun kasvamaan.. Juuritaimi ei aina onnistu.
Nyt olen ollut iloinen sen loistokkuudesta. Ja juuri tästä pensaasta olen poiminut ruusujuomalehdet, tehnyt hilloa ja muutakin kokeillut. Se on yksi tuoksuvimmista ja runsaskukkaisimmista ruusuista.
Nyt leikkasin siitä 1/3 osan pois. Varsinkin vanhat oksat. Saas nähdä mitä se sanoo!
Alhaalla raakattuna. Eteen jätin juuritaimia, joista voin lisätä niitä purkkeihin.
Sitten Martta, Haukiputaan löytöruusu! Se on yhtä kuriton ruusu kuin keijuruusukin, joka on tosin omalla paikallaan. Mutta kun Martta on valloittanut sammalsohvan edessä olevan kukkapenkinkin kauniine helokkeineen ja tähtikukkineen.
Ei kai auta muu kuin siirtää perennat muualle ja antaa se tila Martalle. Martta on rugosalajeista ensimmäinen kukkija tuossa joukossaan. Kaunis ja tuoksuva!
Tosin sen harittava muoto on vähän kiusallinen ja joudun sitä keväisin aina leikkelemään.
Eipä tuosta kuvasta juuri leikkominen näy, vaikka kärryllisen siitä oksia leikkelin. Muut pensaat ovat ihan kiltisti vielä paikoillaan, kuten kuvasta näkyy. Jopa villi nukkeruusu, Rosa nitida, tuossa etualalla ruosteenpunaisine varsineen. Ja pitkä rivistö spinosissimapensaita. Ruskela niistä on vanhin ja on tehnyt joitakin juuritaimia. Mutta silmälläpidon alaisia ovat ruusut! Mitä tapahtuisikaan, jos niiden antaisi ihan rauhassa olla esimerkiksi nurmea leikkaamatta! Sitten oltaisiin helisemässä, kuten kurittomien lapsien kanssa joskus käy.
Tahtovat lisääntyä kaikki ruusut, kuten elämän tarkoitukseen kuuluukin. Monen hurjan juurivesojan eloa saa kaitsettua laittamalla istutuskuoppaan 15 sentin reunanauhaa rinkulan siten, että se tulee maan pinnan tasosta alaspäin. Ne juurivesat kun tulevat pintajuuriin.
VastaaPoistaRuusuista kesän odotusta sinne!
Täytyy kertoa, että melkein aina kun olen kaivanut istutuskuopan, teen omia taikoja sille. Mm laitan reunalle multasäkkimuovia, jolla olen estänyt suurimman kasvun. En tiedä mitä tein Martan kanssa, kun se noin leviää. Kaivan kukkapenkin ylös ja katselen.
PoistaHyvin olet Belleä hoitanut kun niin rehottaa. Voit olla ylpeä siitä.
VastaaPoistaMuutama ruusu on yllättänyt minut lisääntymisinnollaan, kaikista ei ollut silloin, kun minä istutin ne, saatavilla paljoakaan tietoa. Mutta mitäpäs siitä. Mukavaa kevättä sinulle!
Täällä kans leikattu ruusuja. Valamonruusuja karsittiin tänä keväänä kovalla kädellä. Kaikki vanhemmat oksat juuresta alas ja lopuista oksista vähintään kolmasosa. Juhannusruusu pitäis vetää juuresta poikki, on miin risuuntunut. Muita leikkelen kevyemmin.
VastaaPoistaJaksatko leikata kaikki ruususi ja poistatko kaikista esim vanhat kiulukat?
En poista kiulukoita, vanhoja oksia leikkelen pois, varsinkin tarhapimpinelloista. Viime kesä ei kovin paljoa kiulukoita tuottanutkaan. Jotenkin kukinta oli köyhää yleensäkin. Nyt toivon siitä parampaa. Ainakin tämä kevät tulee rauhallisemmin, ei ainakaan vielä kuumaa aurinkopoltetta ole.
Poista