Laskinkohan oikein, kun olen löytänyt 114 eri ruusulajiketta puutarhastani, niitä elossa olevia. Robustan ja Danwich Rosen menetin. Moni muukin näyttää aika heikolta. Mutta odotetaan uutta kevättä!
Joten siitä, kun Suomi täytti 100 vuotta ja minun ruusulajini ylsivät samaan, on tapahtunut kaikenlaista. Sellaistakin, että olen joutunut hillitsemään ruusuinnostusta ja muutenkin järkeillyt niiden kanssa.
Tänä kesänä tuli kuitenkin hankittua muutama. En useinkaan pökrähdä noihin herkkiin ryhmäruusuihin, mutta kun olen hyvällä onnella pärjännyt joidenkin kanssa kaivamalla ne maahan, niin ostin 'Tom Tom'- nimisen lajikkeen.
Tämän floribunda-ruusun vähän modernilta kalskahtava nimi ei kerro modernista, vaan ruusu on aika vanha lajike. Sen on luonut mies nimeltä E.J. Lindquist vuonna 1957 ja tällä nimellä se on tuotu esiin USA:ssa, Australiassa vuonna 1971. En tykkää tuosta nimestä, se ei sovi ruusulle, mutta varmasti siihen liittyy jokin tarina, jota en löytänyt. Joka tapauksessa kaunis ja runsaasti kukkiva ruusu. Olen sitä pitänyt tuossa terassilla ja kylmien tullessa leikkaan ja kaivan sen multaan, jossa jo moni ruukkuruusuni on talvehtinut. Onnea talveen, Tom Tom!
Vierailin Oulujoen Taimistolla. Siellähän se Matti Kulju vielä iloisesti esitteli ruusujaan ja elämän muutostaan. Mutta ei ehkä vielä ensi kesänäkään lopeta yritystään, kun pitää saada tietyt ruusut myynti-ikään.
Mielessä oli villiruusut. Joten hankin valkoisen metsäruusun tuonne lehmuksen viereen. Toisenkin villiruusun, nimeltänsä RASPIRUUSU. Hassu nimi. En ehtinyt vielä tiedustella mistä sellainen on ilmestynyt. Ruusukirjoissa sitä ei esiinny.
Mielessä oli myös tarhakurtturuusu Jens Munk, joka kuuluu Felicitas Svejdan jalosteisiin. Moni pitää juuri Jens Munkkia suosikkiruusunaan. Katsotaan, josko se hyväksyi kasvupaikkansa tulevan Ruusupysäkin viereltä, jossa toisella puolella kukkii Onni, takana metsäruusu ja juhannusruusu. Kaivoin sille paikan yhden suuren kiven viereen. Toivottavasti se ei ole liian varjoisassa paikassa. Vähän se epäilyttää....
Ihmiset kahvilassani kyselevät usein tuosta kurtturuususta, ovat aika epätietoisia koko kurtuista. Minun on ollut hyvä näyttää heille se oikea villi kurtturuusu, jonka juurakon pengoin Pattijoen Kunnantoimiston roskalaatikosta. Mieheni oli siellä töissä ja ei olisi ihme, jos juuri hän olisi valinnut tuon ruusun pihalle hansaruusun kera (sekin juurakko sieltä). Tykkään, että nuo esiäiti-ruusut ilman muuta kuuluvat puutarhaani.
Hm... joskus uskon, että kasvi kasvaessaan tietyssä paikassa kantaa mukanaan myös sen paikan historiaa ja tunteita. 😍😍😍
Nyt nautin vielä ruusujen kukinnoista, niiden muhkeista kiulukoista ja tulevasta syysväristä. Ruusut todella kukkivat monta kertaa vuodessa. Huuruiset pensaatkin ovat talvella kauniita.
Hyvää syksyä kaikille lukijoilleni!
Onpa sinulla huikea määrä ruusuja puutarhassasi. Ja totta, ruusut kukkivat monta kertaa vuodessa.
VastaaPoista