Jouluinen runokalenteri 1.12.21

Haluan runoratsulla vaeltaa tänäkin vuonna, nyt vähän kaemmaksi, varsinkin tällaisena aikana! Lähden Amerikan puolelle ja tutustun runoilijoihin siellä. Toivon, että tulette mukaan runojen ja runoilijoiden ihmeellisen maailmaan. Jotenkin runot rauhoittavat joulunaluksen päiviä. Tuon kuvina esiin erilaisia valoja.

Terveisiä talvisesta Raahesta!

Yksi surullinen runoilija, Euroopassakin hyvin tunnettu, ja minunkin suosikkejani, on Emily Dickinson. Surullinen siksi, että hänen runojaan julkaistiin hänen eläessään vain seitsemän (hän kirjoitti 1775 runoa) ja sekin ehkä siksi, että hänen runonsa olivat usein surullisia. Emily onkin nimetty kuoleman, kärsimyksen ja menetyksen runoilijaksi. Ja eniten hän kärsi itsestänsä.  

Hän eli vuosina 1830-1886 Amherstin kaupungissa Massachusettsissä varakkaassa perheessä (onneksi hänelle). Hän sivuutti sodan tuskat, jota silloin Amerikassa käytiin, hän sivuutti mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen, sivuutti jopa osin maailman kirjallisuuden ja runouden ja sosiaalisuuden. 

Mistähän hänen katkeruutensa itseensä? En varmaankaan olisi positiivisena henkilönä viihtynyt hänen seurassaan. Mutta hänen runoissaan on jotain hyvin herkkää ja syvää. Hän tuo esiin ihmisen "varjon".

Löysin Raahen kirjastosta kirjan "Tähtien väri, Valikoima amerikkalaista runoutta", toimittanut Ville Repo, WSOY, 1992. Siitä poimin useimmat runoilijani. Mutta myös muualtakin...

Emily Dickinson

Kuin suru, huomaamatta

Kuin suru, huomaamatta

pois kesä hupeni,

niin että petokselta 

se viimein vaikutti.

Hiljaisuus tislautui

kuin pitkään hämärään

tai Luontoon joka viettää

iltapäivän yksinään .

Hämärä vanhentui.

Ei tuntenut aamuakaan.

Sulokas, jos riehakas, vieras

teki lähtöä tienooltaan.

Ei siipeä, köliä

tarvinnut avukseen,

niin kepeästi kesämme

pakeni kauneuteen.