Homeinen polkuni 5 - apua haudan takaa!

Aurinko heijastaa kristallipallon kautta sateenkaaren värit niinkin arkiseen vaatteeseen kuin ruskeaan päiväpeittoon. Olkoon se ilon ja elämän ihmeellisten näkökulmien monipuolisuuden symbolina tässä.

Minun piti melkein tasakäpälää hyppiä, kun sain niin mukavia vieraita tänään ja hyviä viestejä heidän kauttansa. Suurin tässä koko talon ongelmassa tuntuu olevan voitettavissa aivan yllättävällä tavalla.

Olenkin sotaveteraanin leski! Se tarkoittanee sitä, että minulla on mahdollisuus saada remonttiavustusta. Ja se tuntuu siltä kuin ukkoni haudan takaa olisi tullut minua auttamaan. Voi kun se tuntuu lohduttavalta!

Enhän minä tällaista osannut ottaa huomioon. Bongasin sen vain jostakin. Sillä ei se niin yksinkertaista ollutkaan saada rahallista apua eläkeläisen asuntoon. Siinä on rajat ja pykälät, joissa varmaan monet ovat löytäneet seinän vastaan. Mutta...vielä muistetaan veteraaneja. Mieheni ei koskaan ollut anomassa näitä tukeja. Nyt minä anon. Ja talon kunto kohenee. Kaikki se mitä mieheni on siihen aikoinaan satsannut. 

Jokohan olen kulkenut läpi tämän homeisen polkuni ja onnistunut puhdistamaan sen?

Kiitos, kiitos, ja vielä kiitokset kaikille niille hyville viesteille mitä tänään sain. Koen että tämä astrologinen kultainen maakolmio ja taivaalla Venuksen ja Jupiterin yhtymä ovat olleet suosiolliset minulle. Huomenna menen ja teen erään tärkeän vierailun, jota olen pitkittänyt. Kiitokseksi tälle kaikelle.

Miksikähän tämä laulu tuli tähän? Liisa Tavi...

Mikä se värisee ilmassa?

Tagore, Puutarhuri

Olen levoton.

Ikävöin etäisiä.

Sieluni halajaa koskettaa kaukaisuuksien ääriä.

Oi Suuri Tuonpuoleinen,

oi huilun läpitunkeva kutsu!

Iäti unohdan, ettei minulla ole siipiä lentää mukana

ja olen sidottu tähän paikkaan.

.......

Madetoja, Maisema, sello ja piano

Homeinen polkuni 4

Minun on pakko purkaa noita homeuhkia, että mieleni vähän tasoittuisi ja kirkastuisi.

Nythän on talolle luvassa monta hyvää, jos monta tehtävääkin. Jäät saatiin katolta, suunnitelmia paperille ja elämä jatkuu. Mutta...ne jäät ja suuret pyryt kasasivat suuren lumivallin juuri tuonne pohjoiselle seinälle, missä on myös vaarana liika kosteus talon alla, kun nuo lumet alkavat sulamaan.

Siksipä minun on vain otettava lapio käteen ja kärryt vierelle. Jää ja lumi on kuskattava muualle, eikä siihen riitä pari kärryä, vaan varmasti kymmenkertaiset määrät. Hikoilin siinä jo viiden kärryllisen verran, mutta en kironnut. Käännän pahan hyväksi siten, että minulle se on vain hyvää kuntoilua tietyissä määrin. Veri kiertää ja lihakset kasvavat. Joten huomenna lisää.

Mutta kaivaa karhu lumen alta portaiden vierestä oli pikkuisen mukavampaa puuhaa. Tässä pieni eläväinen kuvakollaasi, jota harjoittelin Picassassa. Lumenluonnissa minulla oli mukana tällainen ahkera pieni apulainen. Karhu tosiaan kömpi jo talvipesästään, ja pikkuinen Malena oli siitä vain riemuissaan.

Ei ole vielä huhtikuu, mutta tämä leikkilaulu vain niin sopii tähän!

Kuun hedelmälliset ja hedelmättömät ajat

Milloin kannattaa kylvää siemenet? Milloin hoitaa maata muuten?

Milloin kylvän esim. tämän hajuherneen siemenet multaan, joka on vahva kasvussaan, mutta arka kylmälle? Usein tätä kasvatan, kun se on niin kaunis ja tuoksuva.

Nyt esittelen puutarhan hoitoon astrologista käytännön soveltamista. Eräs ystäväni jakoi pois vanhoja  Elonpyörä-lehtejä. En ennen ollut sellaisia nähnytkään, mutta monenlaista mielenkiintoista juttua ne sisältävät, mm. tämän aiheen.

Aiheeni liippaa läheltä biodynaamista viljelyä, jolloin otetaan huomioon Kuun kasvut (kasvava ja vähenevä Kuu). Nyt tuon esiin myös sen mitä Kuun merkki kertoo kylvämisen ja kasvamisen mahdollisuuksista. 

 

Hedelmällinen aika on, kun Kuu on Ravussa, Skorpionissa ja Kaloissa eli vesimerkeissä. Silloin on hyvä kylvää kaikki tuoreet ja nestemäiset kasvit, kuten melonit, kurkut, kaalit ja tomaatit. Ehkä tähän ryhmään voisi liittää myös herneet ja pavut, kuten myös hajuherneeni. Oinas, tulimerkki tuo usein kuivuuden, mutta voi olla myös hedelmällinen. Härkä on maamerkki, mutta kostea ja hedelmällinen.

Ja näinhän se on luonnossa Aurinkomerkeissäkin. Aurinko Oinaassa (21.3 –20.4) alkaa sulattaa lumia, vaikka se meidän alueella ei mikään kuiva aika ole. Mutta varmaan monet kylvävät silloin jo esim. tomaatit sisätiloissa. Taas Aurinko Härässä tuosta eteenpäin sulattaa ja hoitaa maata. Ravun aikana (21.6 – 27.1) herkkien kasvien, kuten tillin siemenen kylvö, saattaa osua oikeaan aikaan, jos etsii Kuustakin tukea.

Lisäksi pitää ottaa huomioon myös kasvava Kuu, eli kun se on uudesta Kuusta täysikuuhun. Lukemassani lehdessä katsotaan kuitenkin kolme ensimmäistä uuden kuun päivää ja kolme viimeistä olevan epäsuotuisia päiviä kylvämiselle.

Puolihedelmälliseksi ajaksi ilmoitetaan ilmanmerkki Vaaka ja tuotteliaaksi maamerkki Kauris.

Kun taas vähenevä Kuu on epäsuotuisa kylvölle. Yhtä lailla myös kaikki muut merkit (Kaksoset, Leijona, Neitsyt, Jousimies ja Vesimies) ovat nk. hedelmättömän ajan merkkejä.

Hm. Tätähän kaikkea voisi kokeilla kylvämällä siementä eri aikaan.

Viljakasveja suositetaan kylvävän kuitenkin Kuun ollessa Vaa’assa ja uuden Kuun aikana. Juurikasveja on hyvä kylvää myös alenevalla eli vähenevällä Kuulla, mutta Kuun ollessa Härän tai Kauriin merkeissä.

Hedelmättömien merkkien aika kannattaa käyttää sitten maan muokkaamiseen, rikkaruohojen kitkemiseen ja tuhoeläinten hävittämiseen. Rikkaruohotkaan eivät silloin kovin kasva.

Taimien istuttaminen ja harventaminen kannattaisi tehdä, kun Kuu on Ravussa.

Siis…kun Kuu viipyy vain noin pari päivää yhdessä merkissä, kannattaa pikkuisen odottaa kylvämisien kanssa. Esim.http://www.astro.com/’n sivustolla näkee missä merkissä Kuu milloinkin on. Nyt Kuu on kasvava ja Leijonassa, melkein täysikuu. Ei siis hyvä aika siemenille. Sitten onkin tulossa aleneva Kuu. Joten eiköhän odotella uutta Kuuta. Tai ainakin kokeillaan, pitääkö vanha tieto paikkaansa.

Nämä poiminnot ovat alun perin lainattu kirjasta Kivistä leipää ja kultaa, Daniel Cajander vuodelta 1919.

Tämä oli kauniisti tehty video; Kuunkuiskaajat nokipannukahvilla!

Salaperäinen ovi

Otin noin vain kuvan ihanan tumman violetista tulppaanista (Piti oikein pöytäliina vaihtaa, kun ne sain.). Kas kummaa mitä tuli esille! Valokuvassa tulppaanin sisin loistaa ihmeellistä valoa. Tutkailin kukkaa ja tutkailin kameraani, mutta en löydä tuolle valolle oikein selitystä. Olkoon se sitten tässä kevään valon ja salaperäisen voiman symbolina! Tervetuloa kevät! Tänään se jotenkin ilmoitti tulostaan. Tämän kukan myötä toivotan kaikille lukijoilleni myös hyvää kevättä!

Toinen salaperäinen juttu oli minulle tässä talossa yksi ylimääräinen ovi, joka tupsahti esiin, kun purimme vanhoja seinälevyjä ja papereita. Tuolta kulmahuoneesta (mistä sädesienikin löytyi) se ovi johtaa sisäeteiseen. Nyt se raivattiin pojan kanssa esiin eteisenkin puolelta. Minulle se edustaa jonkin uudenlaisen asian esiintuloa, oven avaamista uuteen maailmaan!

Varmaan jokainen on joskus nähnyt unia, että kun kotihuoneissa kulkee, niin yhtäkkiä löytyy joku aivan outo huone, jonka olemassaolosta ei ole ennen tiennyt. Joskus se löytyy vintiltä, joskus seinän läpi voi kulkea aivan uuteen huoneeseen. Joskus se löytyy kellarista, maan alta.

Muistan Jungin Symboliikkakirjan, jota aikoinaan ahneesti luin, ja sitä kuinka hän psykologisesti kuvaili huoneet ihmisen kehon ja sielun maisemiksi. Uusi huone oli aina jonkin uuden osa-alueen löytämistä itsestä. Kellarissa oli ne piilotajuntaan torjutut alueet ja vintillä toiveet ja unelmat. Ne voivat kuvata myös torjuttua asennetta tai luonteenpiirrettä, joka yrittää tulla esille. 

Olen hukannut parhaan unikirjani (Betty Bethards) tässä remonttirulianssissa, jotta voisin tuoda sitä syvällisemmin esiin. Itse olen nähnyt usein näitä unikuvia, tuntemattomia salaperäisiä huoneita, joita unessa olen ihmetellyt, että 'miten en aikaisemmin ole tätä huomannut'. Jos aamulla muistan unen, osaan tarkkailla enemmän itseäni ja tunteitani tai odottaa jonkun uuden asian esille tuloa.

Ovella on siis mielestäni aivan uskomattoman hieno symboliikka. Ja siitä otan nyt vaarin, varsinkin kun Neptunus on tullut yhtymään Kalat-Kuuhuni. Se on hyvin voimakas astrologinen kuvio ja kestää parin kolmen vuoden ajan. Se edustaa luovuutta, kotia ja omaa sisintä. Jospa sieltäkin löytyisi 'uusi ovi' ennen tuntemattomaan maailmaan. Tai ainakin siitä voisi luoda illuusion, harhakuvan tai kauniin mielikuvan, joka väijyisi mukavasti jossakin elämän arjen ulottumattomuudessa. Sillä salaperäisyyttäkin tässä elämässä tarvitaan!

Ei kaiken tarvitse olla niin asiallisen totta ja järjellistä.

Behind the closed door, Originals

Kiellettyjä aikoinaan; böönat, porot ja sumpit!

Koko maailman sivun on aina ollut kiellettyjä asioita. Kielletään näyttämästä sääriä tai paljaita käsivarsia tai hiuksia tai rintoja tai pippeleitä. Kielletään punainen väri, harmonikat, tanssi ja nuotit. Kielletään kortinpeluu. On kieltolaki viinalle, kahville, öisin liikkumiselle. Ei saa käydä suihkussa yöllä. Ei saa pissata, sylkeä, tallata nurmikkoa. Ei saa pitää yhtä lehmää. Yksityisalue!!! Mitä vielä? Joku päivä kielletään ehkä ruusutkin, joku keksii että ne ovat turhia.

Siis kamalaa kieltoviidakkoa! Miten ihmeessä osaamme tehdä jotakin oikein?

No ainakin nyt saa keittää kahvia. Sillehän perustuu minun tulevan kesän yritys! Luin taas Tuija Saarisen Pannu kuumana-kirjaa ja pakko kertoa vähän siitä taas.

Jo 1700-luvulla kahvi kiellettiin useana vuotena sen vuoksi, että se tuli valtiolle kalliiksi. Kauppavaihto oli alijäämää. Kahvia alettiin verottaa. Ajateltiin, että se hillitsisi kahvin juomista. Eikös mitä! Sitä se ei suinkaan tehnyt, vaan kahvin juominen lisääntyi entisestään. No sitten kiellettiin kahvi kokonaan. Ei sekään auttanut. Sakkorangaistuksen uhallakin hankittiin kahvia. Sen keittämisen tuoksu peitettiin keittämällä kaalia. Kahvinhengitys peitettiin jyrsimällä sipulia. Poliiseja hämättiin. Kunnes 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Aadolf kyllästyi hommaan ja julisti kansalle:

Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.

Viimeisen sodan aikana ja jälkeenkin säännösteltiin kahvia. Muistan itsekin, kun äiti säästi keitetyt kahvinporot siten, että lisäsi vain vettä ja sitä hörppi. Sitä sanottiin sumpiksi. Kahvinporoja sanottiin bööniksi.

Sodan aikana niitä saatettiin keittää montakin kertaa, jos vatsa kesti. Vaikka sen uskottiin aiheuttavan syöpää.

Jo viime kesänä kävin kahvinsakat (kuten myös niitä kutsutaan) heittämässä ruusupensaiden tai marjapensaiden juurelle. Olen kuullut, että ei ainakaan jätepuhdistamot niitä kiittele ollenkaan. Ylimääräistä sakkaa se vain on. Mutta ruusuille ja useille muillekin kasveille mammonaa.

Siltikään en aloita päivää kahvilla, vaan teellä. Vasta iltapäivällä nautin tuon juoman. Varaan siihen kaikkea muutakin mukavaa. Esim. japanilaisen ristikon vierelleni ja mukavaa musiikkia korvilleni.

Päiväkahavelle sopisi vaikka tämä, Zen Cafe (en kyllä tiedä mistä tuo nimi on, mutta pojat tiedän) ja Minun kaupunkini

Vanha väistyy

Siis en ikinä olisi arvannut millaiseen myllerrykseen tämä vanha talo-raukka joutuu! Ehkä asiat ovat olleet aivan toiset, mihin on keskitytty viime vuosina, ja varmasti niin on ollut tarpeenkin. Mutta nyt on TALON vuoro tulla huomatuksi. Ja sen se on tehnyt suurella äänellä!

Jäät saatiin katolta pois. Ihme ja kumma! Ja viime hetkellä! Jos ne jäät olisivat siellä vielä tänään, olisi vesi alkanut tihkumaan ulos aivan vääristä paikoista.

Kuitenkin ja kaiken varalta riisuin ulkoeteisen kokonaan huonekaluista ja esineistä. Kuvittelin todella jo eteisen romahtamista ja sitä kuinka kamalaa olisi kaivella sieltä sotkusta tavaroita esiin. 

Päätin siis antaa eteiselle, meidän entiselle 'Ilta-auringon Pubille' lähdön. Nimi johtuu siitä, että kun aikoinaan paneloimme eteisen ja maalasin sen lämpimän tumman ruskeaksi, joku sanoi, että on kuin 'Pubiin tulisi, tunnelma on sama'. Siitä tuli siis Pubi, jossa ilta-auringon lämmössä on istuttu yksin, kaksin ja porukalla ruoan, kahvin ja monenmoisen juoman kanssa ja juteltu laskevan auringon hetket väliin hämäriin saakka. Se on ollut rattoisa paikka kärpästen suristessa. Syksyllä on istuttu kynttilänvalossa ja kuunneltu sateenropinaa katolla. 

Keväällä se puretaan, tarkastetaan seinien kunto ja mietitään uusiksi koko ilta-auringon kohde! Hyvästi Pikku-Pubi!

Ei menneitä muistoja voi noin vain hävittää mielestä, vaikka fyysisesti vanhan on väistyttävä.

Päivi Paunu, Oi noita aikoja...