perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kiellettyjä aikoinaan; böönat, porot ja sumpit!



Koko maailman sivun on aina ollut kiellettyjä asioita. Kielletään näyttämästä sääriä tai paljaita käsivarsia tai hiuksia tai rintoja tai pippeleitä. Kielletään punainen väri, harmonikat, tanssi ja nuotit. Kielletään kortinpeluu. On kieltolaki viinalle, kahville, öisin liikkumiselle. Ei saa käydä suihkussa yöllä. Ei saa pissata, sylkeä, tallata nurmikkoa. Ei saa pitää yhtä lehmää. Yksityisalue!!! Mitä vielä? Joku päivä kielletään ehkä ruusutkin, joku keksii että ne ovat turhia.

Siis kamalaa kieltoviidakkoa! Miten ihmeessä osaamme tehdä jotakin oikein?

No ainakin nyt saa keittää kahvia. Sillehän perustuu minun tulevan kesän yritys! Luin taas Tuija Saarisen Pannu kuumana-kirjaa ja pakko kertoa vähän siitä taas.

Jo 1700-luvulla kahvi kiellettiin useana vuotena sen vuoksi, että se tuli valtiolle kalliiksi. Kauppavaihto oli alijäämää. Kahvia alettiin verottaa. Ajateltiin, että se hillitsisi kahvin juomista. Eikös mitä! Sitä se ei suinkaan tehnyt, vaan kahvin juominen lisääntyi entisestään. No sitten kiellettiin kahvi kokonaan. Ei sekään auttanut. Sakkorangaistuksen uhallakin hankittiin kahvia. Sen keittämisen tuoksu peitettiin keittämällä kaalia. Kahvinhengitys peitettiin jyrsimällä sipulia. Poliiseja hämättiin. Kunnes 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Aadolf kyllästyi hommaan ja julisti kansalle:
Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.

Viimeisen sodan aikana ja jälkeenkin säännösteltiin kahvia. Muistan itsekin, kun äiti säästi keitetyt kahvinporot siten, että lisäsi vain vettä ja sitä hörppi. Sitä sanottiin sumpiksi. Kahvinporoja sanottiin bööniksi.
Sodan aikana niitä saatettiin keittää montakin kertaa, jos vatsa kesti. Vaikka sen uskottiin aiheuttavan syöpää.

Jo viime kesänä kävin kahvinsakat (kuten myös niitä kutsutaan) heittämässä ruusupensaiden tai marjapensaiden juurelle. Olen kuullut, että ei ainakaan jätepuhdistamot niitä kiittele ollenkaan. Ylimääräistä sakkaa se vain on. Mutta ruusuille ja useille muillekin kasveille mammonaa.

Siltikään en aloita päivää kahvilla, vaan teellä. Vasta iltapäivällä nautin tuon juoman. Varaan siihen kaikkea muutakin mukavaa. Esim. japanilaisen ristikon vierelleni ja mukavaa musiikkia korvilleni.

Päiväkahavelle sopisi vaikka tämä, Zen Cafe (en kyllä tiedä mistä tuo nimi on, mutta pojat tiedän) ja Minun kaupunkini

2 kommenttia:

  1. Kiva historiapläjäytys, vaikken kahvia koskaan ole juonutkaan! Kieltäminen on niin paljon helpompaa kuin salliminen...

    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua sinulle!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tulikin mieleen, onko teetä koskaan kielletty? Onhan siinäkin virkistävää kofeiinia tai taisiko se olla toisella nimellä?

    VastaaPoista