Tässä puutarhassa 34 vuoden ajan on ollut erilaisia kausia tälläkin emännällä.
Kun lapset olivat pieniä, piti olla kunnon perunamaa, valtava vihannesmaa ja marjapensaita. Kun lapsetkin alkoivat kiinnostua ruoanlaitosta ja ruoan mausta, kasvatin erilaisia yrttilajeja. Kun lapset lähtivät jo maailmalle, kiinnostuin eri perennalajeista. Joskus minulla oli sata eri perennaa siroteltuna pienesti vähän sinne sun tänne. Ja kun en ole mikään oikea puutarhuri, niin kaikki eivät menestyneet.
Sitten tuli selkäheikkous. Jätin vihannesmaan, mansikkamaan, osan perennoista. Jätin vain niitä, jotka olivat lajiltaan vanhoja, ystäviltä saatu ja kestäviä sekä tulivat toimeen ilman maan muokkausta ja perkkaamista.
Näin ollen perennoista laskujen mukaan minulla on enää jäljellä noin 50, jotka kivasti kukkivat eri aikaan, eri paikoissa ja joita haluan yhdistellä vähän ruusujenkin kanssa kaveriksi, sillä nythän minulla on ruusukausi. Ennen kaikkea olen päässyt vähemmällä perkkauksella, kun olen antanut ne levitä laajemmaksi omaksi ryhmäkseen.
Esittelen muutamia menestyjiä, jotka kukkivat tällä hetkellä kauniisti.
Pidän monelle viheliäisestä akankaalesta ja annan sen rönsyillä. Tässä koivuangervopensaan vieressä, joka on jo kukkinut. Edessä rantakukka ja helokki alkavat kukkia, kauniita yhdessä. Taustalla töyhtöangervo ja kauempana suuri rivistö yli kahden metrin mittaisia ritarinkannuksia.
Minulla on kaksi suurta jalokurjenpolvi'pensasta'.
Olen miettinyt kovasti, miltä se näyttäisivät valkoisten ruusupensaiden välissä jossakin. Tätä kukkapenkkiä olen hajoittanut pikkuhiljaa. Niinpö, tilalle tuli ruusupensas.
Kuulin Bulgariassa, että tuoksukurjenpolvia (geranium) pitää olla joka puutarhassa. Kerrottiin, että osa ötökkävihulaisista karttaa sitä. Sitäkin voisi laittaa ruusupensaiden väliin. Vai voiko? Minulla on sitä kahata eri lajia, matalampaa ja korkeampaa. Se tuoksuu vain niin hyvälle.
Olen tuonut Ruotsista Nynäshaminan lähettyviltä luonnossa kasvavan verikurjenpolven, joka täyttää esim. siellä pieniä luotoja. Se kasvaa kolmessa paikassa omana 'pensaanaan' ja on helppohoitoinen. Edessä muutama mansikkapuska vanhassa paatipunkassa. Sen verran, että saa maistella. Taustalla loistoalpi, joka sekin Ruotsista kotoisin. Se tuli varkaana kurjenkellotaimien kera. Kello ei kasvanut, vaan jotakin muuta nousi maasta. Minusta on on kaunis omana ryhmänään, mutta ei sovi muiden kanssa samaan penkkiin, koska se valloittaa tilan oitis.
Näihin hirsikehikoihin istutin pari vuotta sitten jaloruusuja. Eivät ne menestyneet. Äitienpäiväruusuja näissä talvehditan ja sitten laitan purkkeihin. Näin on parempi. Suikeroalpi on kaunis ja sitä saa rauhassa kasvaa siellä sun täällä. Tämä on keltainen penkki helokkeineen ja matalinen auringonkukkineen.
Toinen hirsikehikko hehkuu violettina timjamin eli kangasajuruohon ja verikurjenpolven kanssa. Istutin kesäkukiksi sekaan silkkikukkia. En tiedä jaksavatko ne tuolta seasta nousta. Kangasajuruohoa olen istuttanut joidenkin ruusujenkin juurelle.
Yksi kaunis ja herkkä laji on tähtiputki. Pelastin sen pienenä ryhmänä rikkaruohojen seasta. Istutin sitä sammalsohvan eteen pieneksi kaareksi punaisen kaunokaisen kanssa. Keväällä siinä nousevat pienet keltaiset narsissit. Hyvin tulevat toimeen keskenään. Taidan tuohon taustalle istuttaa vielä jalopähkimöä. Hajotin sen penkin ja laitoin taimia myyntiin, mutta sitä taitaakin olla melkein joka puutarhassa, kun ei ole mennyt kaupan. Tosin istutin niitä myös kahvila-aitan ikkunan alle apteekariruusun taakse.
Mutta arvata saattaa! Joskus on pakko saada jotain uutta perennaa. Uusin minulle on ollut morsianleinikki, joka kukki kauniisti jo kesäkuun lopulla.
