perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ruusut kukkivat keväästä marraskuulle- vuorossa Ilo!

Ruusujen yksi ihana puoli on se, että ne kukkivat kaikki vähän eri aikaan. Vieläpä siten, että useat kukkivat pariinkin kertaan (remotanttiruusut, kuten Teresan ruusu). Jotkut kukkivat pitkään, jopa siten, että samassa pensaassa on kiulukoita ja kukkia (useat rugosa-ruusut). Jotkut kukkivat kuitenkin vain ehkä viikon kaksi riippuen sateista, joka usein tuhoaa niiden kukinnan. Mutta nekin, kuten juhannusruusu ehtivät ihastuttaa ja riemastuttaa mielen hyväksi.

Nyt on Ilo-ruusun aika! Se on upea, iloitsen kovasti siitä. Ja se nauraa heläyttää vähän lohenpunaisine pikkuruusuineen maailmalle iloisen naurun, satoi tai paistoi. Lukijat muistavat ehkä taiteiluni keväällä kun tein sille suloisen tuen pajuista tässä. Se todella kannatti, sillä sateisessa säässä Ilo on kasvanut sekä pituutta että leveyttä ja voisi olla hallitsematon juuri nyt kukkiessa. Se sopii myös köynnösruusuksi.

Ilo-ruusu on ruusuasiantuntijoiden Joy & Kahilan yhteistyön tulos heidän risteyttäessään Kempeleen kaunotarta ja kanadalaista köynnösruusua John Davies'ä. Eli arvailin Ilon kipuavan korkeuksiin, kunhan on jotain mitä kiivetä. Toivottavasti tämä tuki, jossa paju muistuttaa hyvin paljon Ilon vahvoja varsia, on tarpeeksi kestävä. 

Ilonkin kimppuun vattukärsäkäs löysi, mutta ei niin ihastuneena kuin se oli pimpinelliruusuihin. Ilon nuppu tuossa ylhäällä on oikein klassikko ruusunnuppu. Tässä alhaalla Ilon kukkakehitys, joka jatkuu vain, nuppuja on paljon.


                          



3 kommenttia:

  1. Ilo on ihana tapaus! Se on lyhyessä ajassa kohonnut yhdeksi suosikeistani. :)

    VastaaPoista
  2. Onpa kaunis ja kätevä tuki ruusupensaalle.

    VastaaPoista