Ruusa-mummun 'laivaruusu' ja ruusutarha

Teemme kotikylällä mittavaa kirjaa oman kylän historiasta taloineen, ihmisineen kaikkineen. Se on hieno juttu!

Serkkuni kertoi minulle erään hyvin kauniin, huomioon otettavan ja minulle ruusuisen muistelman tästä kylästä.

Hänelläkin oli Rosa-niminen mummu, jota kutsuttiin nimellä Ruusa. Se taitaa olla hyvin yleinen nimi noin 100 vuotta sitten, sillä niitä löytyy muitakin suvustani. Nythän nimi on taas herätelty eloon. Taitaa olla aika monta Roosaa tai Rosaa ja jopa Ruusua!

Eiköhän tuo nimi enteile myös ruusujen aika? Nyt tehdään paljon töitä ympäri Suomea entisöiden vanhoja taloja, kartanoita, pappiloita ja niiden pihapiirejä. Ehdottomasti mukaan kuuluu ruusu. Ymmärränkin tilanteen viimeisen teollistuneen aikakauden aikana, jolloin pikaisesti rakennettiin taloja pienine tontteineen. Ruusua sen ison tilan vuoksi oli vaikea kasvattaa, ainakin runsaslajisesti. Sen suosio hiipui tilan puutteen myötä.

Serkkuni Ruusa-mummu oli ollut nuorena Amerikassa ja nähnyt siellä varmasti loistoakin. Kun hän tuli pieneen kylään maalaistalon emännäksi, hänellä oli mielessä muutakin kuin arkinen aherrus. Hän loi talon etelärinteeseen ruusutarhan käytävineen. Serkkuni muistelee, etttä hän tyttösnä kulki noilla käytävillä haistelemassa ihmeellistä tuoksua. Hän muistaa mm. soikeanmuotoisen vaaleanpunaisen ruusun, joka oli teevadin kokoinen ja sitä kutsuttiin 'laivaruusuksi'. Olisikohan tuo ruusu ollut Minette? Ruusut kasvoivat neliönmuotoisissa osissaan käytävien ympäröiminä. Pohjoisen puolella sitä suojasi kuusiaita. Omenapuut  ja syreenit varjostivat osaa ruusupensaita. 

Kylähän sijaitsee lähellä Raahea. Siihen aikaan raahelaiset merimiehet toivat ulkomailta kaikkia ihmeellisyyksiä. Siitähän juontuu Suomen vanhin museoakin Raahessa. Noille kummallisille tavaroille tetsittiin 'varasto' Pakkahuoneelle, jossa koko kansa sai käydä niitä ihmettelemässä. Ja niitä voi ihmetellä vielä tänäkin päivänä Raahen vanhassa museossa. Ruusuja sinne ei voitu ottaa, mutta useat niistä ovat menestyneet ja ehkä luoneet jopa ihan oman kantansa täällä. Huomaa Raahen ruusut linkki! Vieraskielisen nimen vuoksi niitä ehkä usein kutsuttiin vain 'laivaruusuiksi'. Serkkuni mietti, olisiko mummu tuonut tuon ruusun jopa Amerikasta asti tullessaan. Voi olla näinkin.

Ruusutarha oli varmaan nähtävyys pienellä kylällä. Mutta Ruusa-mummon kuoltua, kuoli myös ruusutarha, sillä hoitoahan se vaatii ja työtä. Sitähän riitti muutenkin maalaistalossa, jossa myöhemmin ei ollut enää varaa piikoihin ja renkeihin. Tilathan usein pirstottiin pienemmiksi omille lapsille. Joten riutuneen ruusutarhan päälle myöhemmin rakennettiin uusi talo. Vanha sai väistyä.

Mutta tähän sen muistona vielä laitoin.

Veikko Honkakoski, Pauli Ylitalo ja Majakka, laulu Raahesta

Ruusumuorin mustikkamatka

Kello oli puoli kahdeksan illalla, kun päätin, että käynpäs mustikassa.

Saappaat jalkaan, väljät ohuet housut, punainen vuoreton anorakki, sinne taskuun sääskiöljy ja muovipussi. Lippis päähän. Ämpäri ja poimuri.

Menin vähän matkaa kylätietä ja poikkesin metsään kohti Korvenkangasta. Silmäilin sieniä ja marjoja. Koukkasin sieltä täältä poimurilla. Joku oli kulkenut. Kuljin pitkin kangasta laskeutuen välillä alas rinteitä. Eipä juuri mustikoita. Puolukoita tulee jonkin verran. Jätin ämpärin kivelle ja kuljin silmät tarkkana hakkuualueen yli. Nostelin kauneimmat kivet ylemmäs suurempien päälle. Ja harpoin kohti pientä suota. Silmäilin mättäät karpaloista. Eipä paljoa tule, suo narisi saappaitteni alla. Ihmeen kuivaa.

Harpoin takaisin ja kaappasin volkkarinmuotoisen kauniin kiven kainalooni. Löysin marjaämpärini ja poimurin ja astuin alas niitylle, missä oli heinät jo poistettu. Olipa hyvä, ettei tarvinnut ojanpiennarta taiteilla. Ämpärissä pyöri muutama mustikka. Löysin niityn reunalta yhden keltahaperon, jonka tungin mukaani ottamaan muovipussiin.

Ei sentään, en minä tähän mustikkamatkaani jättänyt. Kivi painoi kainalossa. Hiki tuli ennen kuin sain sen jätettyä kotipihalle lammen rannalle. Painelin toista tietä metsään, nyt kohti Linnakangasta. Paljon oli ihmisiä metsässä liikkunut. Ei selkä väsynyt mustikan eteen kumartelemisesta. Kuljin kohti vanhaa puroa ja katsastin mesimarjapaikat. Ei mitään. Puro oli aivan kuiva, mutta kun olin lähellä lähdettä, se alkoi jo kimmeltää ilta-auringon säteistä. Maan uumenista lirisi hitaasti lähdevettä. Se lähde pitäisi puhdistaa, kaivaa esiin ja antaa vapaammin virrata, mietin. Puron rannan polku pitäisi puhdistaa metsänperkkausjäljiltä ja kulkea sitä enemmän. Kaunis vanha lehmipolku. 

 

Noukin kasken laidasta muutamia mustikkamättäitä. Jätin ämpärin ja poimurin ja harpoin katsastamaan vanhaa vadelmapaikkaa. Kuivina törröttivät raakileet. Ei tule siihen vadelmaakaan.

Takaisin ämpärin ja poimurin luo ja nousin ylös Linnakangasta. Mustikoita noukin, silloin tällöin.  Ei selkä rasittunut. Pahaenteinen surahdus kulki ohitseni. Ei kai nyt jo hirvikärpäsiä?! Huiskin hiuksiani.  Kaappasin mukaani muinoin jättämäni kivilaatan isolta kiveltä ja suunnistin kotia kohden.

Kivilaatta painoi, ämpäri ei. Moni paikka ja juttu oli kuitenkin katsastettu. Hiki virtasi. Hyvä reissu!

Yksi pakasteastiallinen, en kerro minkä kokoinen. En ole huolissani. Minulla on kymmenen muuta mustikkapaikkaa. Sienen madot harmitti. Hyvältä maistui suihkun jälkeen tee ja pelkkä juustovoileipäkin!

Tottakai kierros vielä pihalla! Ruusuille hyvänyönkuiskaus... 

Hyvää yötä maailma ja Pelle Miljoona

Ruusutarhani lajit

Ps. Muokkaus!! Kurkistin tätä vanhaa sivuani, jossa viime vuonna tein inventaariota. Nyt muokkaan sitä sinisellä vuodelle 2017, jolloin olen laskenut, että minulla on 100 ruusua Suomen syntymävuoden kunniaksi. Kuten puutarhamaalauksissani on pojantyttäreni avustamana 100 keijua. Laitan tämän muokkauksen sinisellä värillä. Kuvia en laita tähän, sillä ruusuista minulla on kuvat etuaukeamalla omassa linkityksessään. Vuoden 2019 jälkeen hankitut ruusut.

Nyt hiki tippuu, niin ettei jaksa pitempään ulkona ahertaa. Joten teenpäs pientä inventaariota puutarhani ruusuista eli ruusutarhastani. En usko, että sitä vielä voi sanoa ruusutarhaksi, mutta sinnepäin.

Villiruusut ja niiden muunnelmat (löytöruusut):

-       Metsäruusu (Palkin vanhalta mökiltä ryöstetty, lajeja saatu myös Volmarin vanhan tuvan luota, Lukkaroisten perältä ja Jukolan pihalta)
-     Karjalanruusuksi on todettu tuo nk. Volmarinruusu

-        Mökinruusu (Särkän taimitarhasta)

-        Torniolaaksonruusu Sarilta

-        Nukkeruusu Liisalta (Pohjois-Amerikan villiruusu)

-        Malvaruusu (Särkän taimitarhasta Ollinsaaren vanhaa ruusua, oma mutaatio)

-        Punalehtiruusua on luvassa (saatu Sinikalta)

-     Kempeleen kaunotarta on luvassa Iirikseltä, istutan syksyllä, sain sen myöhemmin naapurin Lauralta¨
-     Koiranruusu, saatu Turusen Kaarinalta  ja Martilta
-    Orjanruusu tullut varkaana Ruotsista loistoalpin kera
-    Sofian ruusu, raahelainen, Särkän Taimisto
-    Ristinummen löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Kerisalon löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Toukoniitty, löytöruusu Helsingistä, Oulujoen Taimisto, Schalinin ruusuja
-    Herttoniemi, löytöruusu Helsingistä, Oulujoen Taimisto, Schalinin ruusuja
-    Katri Vala, löytöruusu Helsingistä, Oulujoen Tairmisto, Schalinin ruusuja
-    Tarja Halonen, löytöruusu Helsingistä, Rautio K-rauta, Schalinin ruusuja
-    Arnonruusu, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Alavanhovi, lapsenruusu, Oulujoen Taimisto, löydetty Kuopiosta
-    Onni, löytöruusu Rovaniemeltä, Särkän perennataimisto
-    Nystyruusu, villiruusu Kreetalta, Oulujoen taimisto
-    Pietarin ruusu, villiruusu, Oulujoen taimisto
-    Vuoriruusu, villiruusu, Oulujoen taimisto
-    Leskelän ruusu, löytöruusu, saatu Pekkalan Liisalta ja Ristolta
-    Huldra, ruotsalainen löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Hurdal, norjalainen löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Ainola, löytöruusu Oulun Hupisaaresta, luumuruusun kaltainen, Oulujoen Taimisto
-    Riitan ruusu, jota ei ole vielä tunnistettu

      -   Valkoinen metsäruusu, Oulujoen Taimisto

      -   Valkoinen rugosaruusu, Merja Parkkasaari
-   Raspiruusu, Oulujoen Taimisto
-   Rosa gallica, Oulujoen Taimisto

Harisonin ruusut (keltaruusut)
-    Aurora, löytöruusu Helsingistä, Särkän Perennataimisto
-  Viljaminkeltaruusu, Raahe (William's Double Yellow) saatu Sirkka-Hannelelta ja Marja-Leenalta, myös toinen taimi Raunilta
-    Paimion ruusu, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Kiimingin ruusut (2 kpl), löytöruusu, Paavolta
-    Oulu-ruusu, löytöruusu, Oulujoen Taimisto 
-    Nils-ruusu, ruotsalainen löytöruusu, Oulujoen Taimisto

      -    Nankin-ruusu

      -    Kerisalo
-    Hesperia, löytöruusu Helsinki, saatu Särkän Perennataimistolta

Pimpinellaruusut ja muunnelmat:

-        Juhannusruusu, talon vanha ruusu

-        Tove Janssonin ruusu, lahjana työtovereilta (Red Nelly + poppius)

-        Poppius, suviruusu Erkiltä

-        Ruskelan ruusu, Särkän taimitarhasta

-        Juhannusmorsian, Särkän taimitarhast

-    Ruuhijärven ruusu, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Papulan ruusu, Oulujoen Taimisto

      -    Idän juhannusruusu Altaica, saatu Ailalta, Kinnarin mäeltä
-    Suzanne, Kanada, Skinner, OulujoenTaimisto
-    Paavola, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Linnanmäki, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-    Rosa Rupincola, Moskova, Oulujoen Taimisto
-    Raahen Seminaarin ruusu, saatu Paula Piriseltä
-    Posliinikaunotar, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto
-    Marsipan, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto
-    William III, Oulujoen Taimisto
-    Hienohelma, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto
-    Aila Korhonen, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto

      -    Liisa, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto

Tarhakurtturuusut ja muunnelmat:

-        Belle Poitevine, talon vanha

-        Keijunruusu Marja-Leenalta (kurttu- ja nukkeruusun risteytys)
-    Martta, löytöruusu Haukiputaalta, Särkän Taimisto
-    Pappilan neito, löytöruusu Piippolasta, Särkän Taimisto
-    Neveldt's White, Hollanti, Oulujoen Taimisto
-    Karjasillan kulkuri, löytöruusu Oulusta, Oulujoen Taimisto
-    Moje Hammanberg, Ruotsi, Oulujoen Taimisto
-    Monte Casino, Oulujoen Taimisto
-    Ritausma, Latvia, Oulujoen Taimisto
-    Roselina, Oulujoen Taimisto
-    Wasagaming, Kanada, Skinner, Särkän Taimisto
-    Therese Bugnet, Kanada, saatu Paulalta ja Lauralta
-    Pink Pavement, Oulujoen Taimisto
-    Heinrich Ilmari, Pirjo Raution kasvattama, Oulujoen Taimisto
-    Scubrosa, Britannia, vanha laji,  Oulujoen Taimisto
-    Hansaruusu, Pattijoen kunnatalon pihalta, roskiksesta
-    Schneekoppe, Saksa, Oulujoen Taimisto
-    Suorsa, löytöruusu Muhokselta, Oulujoen Taimisto
-    Neuvoksettarenruusu, Spek's Improved, vanha laji, Oulujoen Taimisto
Peter Joyn ja Kahilan kasvattamia ruusuja:
-    Ilo, Särkän Taimisto
-    Sointu, Särkän Perennataimisto
-    Sävel, Särkän perennataimisto
-    Adele, ruusu Kirovskista, Särkän Perennataimisto
-    Martin Frobisher

Ranskanruusut:

-        Valamonruusu Ulla-Maijalta, kolme tainta Särkän taimitarhasta
-     Olkkala, Vihdin löytöruusu, Särkän Perennataimisto
-     Apteekkarinruusu, tuotu Jokelankylältä, Kerttu Virtasen pihalta
-     Mundi, kirjoapteekkarinruusu, Särkän Taimisto
-     Iitin Tiltu, löytöruusu, Oulujoen Taimisto
-     Viggo, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto
-     Kira, Valamonruusun siementaimi, Oulujoen Taimisto
-     Alain Blandchart, Ranska, Oulujoen Taimisto
-     Adelaine Hoodless, Ranska, Särkän Perennataimisto
-     Apteekkarinruusu, vanha klassinen laji, Oulujoen Taimisto
-     Veronica Sundman, Pirjo Rautio, Oulujoen Taimisto
-      Pakila, Oulujoen Taimisto    

Neidonruusut:

-        Minette, Mustialan ruusu, Inkeriltä

Köynnösruusut:

-        Pohjantähti, ostettu kauan sitten Särkän Taimistolta
-    Lawinia, ostettu Ainolan puutarhasta Mikkelin läheltä
-    Flammentanz, taimi Saloisten Säästöpihasta

Muut ruusut:
       
       -   Neilikkaruusu, Särkän Perennataimisto
       -   Ruustinna, kirkonruusu, Särkän Perennataimisto
       -   Robusta, Särkän Perennataimisto
       

Ryhmäruusut, kolme kappaletta Europeana ja kolme Nina Weibull odottamassa syksyistutusta kehikkoonsa. (talvehtivat kaksi talvea hyvin, kolmantena menehtyivät) 
- Lawinia, Saksa, ostettu Anjalan Puistosta 2013 
- Fairy, Särkän Taimisto
- Presidentti Kekkonen, Saloisten Säästöpiha
- Peace, Särkän Taimisto
-   Arthur Bell, Irlanti (New Zeeland), ryhmäruusu, saatu Kallion Vapulta 
-  Little Mischief, Pikku paholainen, Särkän perennataimisto

-  Tom Tom  Beet Rosa

-   Babylonian Eyes

Kanadalaisia uusia ruusuja:
- Henry Kelsey
- John Cabot
- John Davis
- Betty Bland
- William Baffin

Ps. Jotakin varmaan olen unohtanutkin, mutta oliskohan tuossa ollut se sata!!!

Vanhat ja pari uuttakin äitienpäivä – ja lahjaruusua ruusutarhani ’esikartanossa’ ovat voineet upeasti talven jäljilta ja nyt kukoistavat.  Ps. Tätä ei enää ole. Kuva vuodelta 2011.

Näitähän on sitten jännittävä seurata ensi keväänä kuinka niiden käy, kuinka olen osannut ne istuttaa ja millainen on talvi.

Ps. Kesäkuu 2016. Ajan myötä ruusutarhani on laajentunut huomattavasti, eikä loppua näy! Kirjaan punaisella uudet lajit. 

Käydäänpäs välillä Skotlannissa!

Aarteita

Voiko koskaan käydä metsässä saamatta sieltä mitään?

Tietysti henkisesti se on ihmiselle voimienkeruumaailma, mutta ihan konkreettisestikin en ole koskaan tullut sieltä tyhjin käsin. Syvästi niian siellä, kiitos ja taas kiitos anteliaisuudesta.

Tässä osa aarteista. Kivi joka muistuttaa itse menhiriä. Ihana oksankarahka, josta saa vaikka mitä. Yksi aarreaitta on tietenkin omat romuvarastot, mutta myös ystävien romuvarastot. Tuon rautapöydän näin erään varaston seinän vieressä. Sain sen mukaan. Kiitos, kiitos! Kaikkia näitä tarvitaan ruusutarhassa.

Marjoja löytyy taas vaikka kuinka. Harmi kun tuntuu, että pihan marjat ja metsän marjat kypsyvät ritirinnan eikä tiedä mihin mennä. Sieniäkin jo löytyy. Ja johonkin käteen tai kainaloon taas joku kaunis oksa tai kivikin pitäisi mahtua marjamatkalta.

Naurattaakin, sillä täällä päin suurimpana metsän lahjana pidetään pakurikääpää. No, kyllähän sitäkin voi vilkaista metsässä silloin tällöin. Toinen juttu on kivet. Kun tuolla polkuja kulkee, näkee että kivienkerääjä on kulkenut, kun kivi siellä kivi täällä on kaivettu ylös ja nostettu toisen kiven päälle tai mättäälle. Jos vaikka myöhemmin ottaisi mukaan. Se näyttää varatulta.

Ollaan kiitollisia luonnolle kaikesta mitä se antaa! Se ei kilpaile kaupallisuudessa eikä edes tehtaile.

Tämä on ollut aina yksi suosikkini! Fredi ja Katso luontoa ja huomaa

Mätkähdin maan kamaralle!

Kuu on Härän kuviossa, samoiten Jupiter. Silloin ollaan maankamaralla tukevasti, ainakin sinne päin.

Sade on pieksänyt puutarhaani, nostattanut rikkaruohoja ja kasvattanut nurmea. Pysynköhän perässä?

Päästin Kauriini vapaaksi ja se makaa ketareet suorina pitkin peltoa. Ei osannut nauttia vapaudesta, ei pystynyt vielä siihen. Toin sen turvaan terassille ja siinä se on jököttänyt kiltisti.

Särkynyt sydänkään ei tykkää vanhasta potkukelkasta

Minä, suurisuinen idealisti, selkä kuitenkin nyt levänneenä, katselen pikkuista tarhaani vähän toisenlaisilla silmillä. Pieniä taimiani, yrityksiäni ja näen osaamisen ja tietoni jäljet. Hm...

Siinäpähän ruusutarhan haltija ja kuningatar vähän mietiskeleepi valtakuntaansa.

Vierailin nimittäin eilen Äimäraution Siirtolapuutarhassa!

Osaan kuitenkin jotakin! Boogie, boogie!

Tutkijan kammiossa

Hyi hyi paha maailma ja väsynyt selkä! Parasta piiloutua tutkijan kammioon kirjojen sekaan. Maailman menolle en voi mitään, en ukkosellekaan. Selälleni voin. Sen tarvitsee levätä.

Siispä olen koko päivän vain pientä puuhastellut ja paennut sisälle ukkosta pakoon. Juoksin sateen alkaessa vielä ulos, kuvasin ruusun kiulukoita ja taitoin lehdyköitä tutkimusta varten.

Vieläkin on vähän epäselvää, onko 'Palkin ruusu' metsäruusu ja onko Saarenmaan tammen juurella oleva karkulainen koiranruusu? Lehdyköistä (nyt kun ne ovat vähän suurempia) etsin karvoja ja tutkin kiulukoita. 

Jos suurentaa, voi nähdä, että edessä olevalla metsäruusun lehdykän ruotilla on myös pieniä piikkejä.

 Metsäruusulla on kanelinvärinen varsi, jopa sitä on ruotissakin. Ja jotakin karvoituksta on näkyvissä.

Jos tämä on koiranruusu, niin karvoitusta tälläkin, kuten kerrotaan.Ainakin hopeanvihreä.

Metsäruusulla pitäisi olla naurismaisen pyöreät kiulukat. Nämä eivät sitä ole! Mikä se sitten on?

Nyt on vain parasta odotella millainen väri niihin tulee ja mitä tapahtuu verholehtien kanssa. Sittenkin on mahdollisuus, että tämä onkin karjalanruusu!? Sillä on päärynänmuotoiset pitkulaiset kiulukat. 

Katsos, aurinko kurkisti, kun otin kuvan metsäruusun kiulukoista. Verholehdet jököttää suoraan eteenpäin. Kun taas nk. koiranruusun verholehdet ovat taaksepäin. Odottelen siis kypsymistä ja tarkentamista tutkimuksiini.

Koiranruusulla pitäisi olla juurivesoja lähellä sen päätyveä. Tällä ei ole, vaan juurivesat karkailevat aika laajalla alueella. Se johtuu ehkä tammen varjosta. Joka tapauksessa kiulukkojen muoto täsmää ja niitä karvojakin olen lehdistä löytänyt, jopa metsäruusultakin.

Mutta mitä on nystykarvaisuus?

Tosi on kuitenkin se, että tuo ruusu tammen juurella ei tehnyt montaa kukkaa. Kovin herttaisia ne kuitenkin olivat. Ehkä se ei menesty näin pohjoisessa. Annan sen kuitenkin nyt olla rauhassa, en enää yritä sitä hävittää. Olen toivottanut sen sydämellisesti tervetulleeksi. Olen jopa siirtänyt sitä toisaalle pellon reunaan.

Ns. metsäruusuakin istutin kahteen eri paikkaan. 

Tämä on aika jännää, tämä tutkimustyö!

Kirsti ja Pepe Willberg, Ihme ja kumma

'Ruusumesi' eli ruusu-uutteen valmistus aurinkomenetelmällä

  Sain Rauha-ystävältäni tämän ohjeen ja hän varmaankin on saanut sen Sirkka Tampion kurssilta. Googlettamalla löytyy varmasti enemmänkin ohjeita. Rauha oli kirjoittanut muistiinpanoihinsa näin:

Laita lasikulhoon (jonka olet steriloinut aiemmin ja jonka sisäpintaan ei enää steriloinnin jälkeen tule koskea) lähdevettä niin että se on lähes täynnä. Jos kasvupaikka on kauempana, lähdevesi kannattaa ottaa mukaan lasipullossa ja täyttää kulho keräilypaikalla.

Minä: - En sterilisoinut kulhoani, mutta puolustaudun sillä, että en käytä tätä uutetta jatkomenetelmiin, ja kyse on juomasta, jossa nautin maun ja auringon lämmön. Kyllä siihen varmaan tulee muutakin eliksiiriä (ruusuöljyä) mukaan. Näinhän aikoinaan keksittiin ruusuöljy, kun eräs nainen huomasi veden pinnassa tippuneiden ruusunlehtien jäljiltä öljypisaroita. Minulla lähin lähde on kilometrin päässä ja vesi kyseenalaista, joten ostan ihan suomalaista lähdevettä kaupan pullossa.

Kukat poimitaan yksitellen käsin koskematta käyttäen saman kukan lehtiä apuna. Jos kukan lehdet ovat liian pienet tms., voit käyttää jonkin muun saatavilla olevan kukan lehtiä läheltä, tai sitten voit käyttää kukan varsiosaa taivuttamalla se kahtia. Näillä ’pihdeillä’ lähtee tukevakin kukka irti helposti.

Minä: - Jos ihan aidointa uutetta haluaisi ihan hoivatarpeeseen, olisi käytettävä villiruusun lehtiä. Mutta ne ovat kukkineet ja kukkia oli aivan liian vähän. Joten nyt käytän hansaruusun runsasta kukintaa ja apuna sen terälehden suuria lehtiä. En ota kukkaa, vaan nypin kukan terälehdet lehden avulla veteen. Ymmärrän, että ihon entsyymi rikkoo kukan omaa entsyymiä, joten iho ei saa olla kosketuksessa kukkaan.

Kulhon vesipinta saa täyttyä kokonaan kukista. Kulho asetetaan lähelle kerättyjen kukkien kasvupaikkaa aurinkoon 3-4 tunniksi. Auringon pitää paistaa mahdollisimman paljon, vaikka sen energia tulee toki pilvienkin lävitse. Varmista että kulho saa tässä tärkeässä vaiheessa olla rauhassa ja ettei se joudu varjoon.

Minä: - Tietenkään kukat joita poimii, eivät saa olla kosteita eikä kasteisia vaan jo aamuauringon kuivaamia. Mutta mieluummin tehdä tämä homma aamupäivästä kuin iltapäivästä, jolloin kukatkin voivat olla kuivahtaneita ja uupuneita omasta energiastaan.

Siivilöin veden ja käytän sen mieluummin heti, auringon lämpimänä. Mutta kyllä olen laittanut loput jääkaappiin ja seuraavanakin päivänä siinä on maku. Kovin monta päivää se ei säily. Tätä vettä voi juoda tai laittaa kylpyveteen, suihkuttaa huoneeseen, iholle ja masentuneena ja sairaana ottaa ryyppy vaikka tunnin välein. Näin ohjeistaa Sirkku Tampio lisää.

Tietenkin tästä uutteesta voi laittaa pikkupulloihin ’äitiuutetta, varastouutetta ja käyttöpulloja’, mutta silloin tarvitaan jo brandyä ja muita juttuja. Minä käytän ruusumettäni vain päivän tai toisen vieraitten iloksi.

Ja mikä onkaan parempi tervetuliaismalja vieraille!

Evert Tauben laulu Ruusulle!