tiistai 26. heinäkuuta 2011

Aarteita

Voiko koskaan käydä metsässä saamatta sieltä mitään?

Tietysti henkisesti se on ihmiselle voimienkeruumaailma, mutta ihan konkreettisestikin en ole koskaan tullut sieltä tyhjin käsin. Syvästi niian siellä, kiitos ja taas kiitos anteliaisuudesta.

Tässä osa aarteista. Kivi joka muistuttaa itse menhiriä. Ihana oksankarahka, josta saa vaikka mitä. Yksi aarreaitta on tietenkin omat romuvarastot, mutta myös ystävien romuvarastot. Tuon rautapöydän näin erään varaston seinän vieressä. Sain sen mukaan. Kiitos, kiitos! Kaikkia näitä tarvitaan ruusutarhassa.

Marjoja löytyy taas vaikka kuinka. Harmi kun tuntuu, että pihan marjat ja metsän marjat kypsyvät ritirinnan eikä tiedä mihin mennä. Sieniäkin jo löytyy. Ja johonkin käteen tai kainaloon taas joku kaunis oksa tai kivikin pitäisi mahtua marjamatkalta.

Naurattaakin, sillä täällä päin suurimpana metsän lahjana pidetään pakurikääpää. No, kyllähän sitäkin voi vilkaista metsässä silloin tällöin. Toinen juttu on kivet. Kun tuolla polkuja kulkee, näkee että kivienkerääjä on kulkenut, kun kivi siellä kivi täällä on kaivettu ylös ja nostettu toisen kiven päälle tai mättäälle. Jos vaikka myöhemmin ottaisi mukaan. Se näyttää varatulta.

Ollaan kiitollisia luonnolle kaikesta mitä se antaa! Se ei kilpaile kaupallisuudessa eikä edes tehtaile.

Tämä on ollut aina yksi suosikkini! Fredi ja Katso luontoa ja huomaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti