perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ruusumuorin mustikkamatka

Kello oli puoli kahdeksan illalla, kun päätin, että käynpäs mustikassa.

Saappaat jalkaan, väljät ohuet housut, punainen vuoreton anorakki, sinne taskuun sääskiöljy ja muovipussi. Lippis päähän. Ämpäri ja poimuri.

Menin vähän matkaa kylätietä ja poikkesin metsään kohti Korvenkangasta. Silmäilin sieniä ja marjoja. Koukkasin sieltä täältä poimurilla. Joku oli kulkenut. Kuljin pitkin kangasta laskeutuen välillä alas rinteitä. Eipä juuri mustikoita. Puolukoita tulee jonkin verran. Jätin ämpärin kivelle ja kuljin silmät tarkkana hakkuualueen yli. Nostelin kauneimmat kivet ylemmäs suurempien päälle. Ja harpoin kohti pientä suota. Silmäilin mättäät karpaloista. Eipä paljoa tule, suo narisi saappaitteni alla. Ihmeen kuivaa.

Harpoin takaisin ja kaappasin volkkarinmuotoisen kauniin kiven kainalooni. Löysin marjaämpärini ja poimurin ja astuin alas niitylle, missä oli heinät jo poistettu. Olipa hyvä, ettei tarvinnut ojanpiennarta taiteilla. Ämpärissä pyöri muutama mustikka. Löysin niityn reunalta yhden keltahaperon, jonka tungin mukaani ottamaan muovipussiin.

Ei sentään, en minä tähän mustikkamatkaani jättänyt. Kivi painoi kainalossa. Hiki tuli ennen kuin sain sen jätettyä kotipihalle lammen rannalle. Painelin toista tietä metsään, nyt kohti Linnakangasta. Paljon oli ihmisiä metsässä liikkunut. Ei selkä väsynyt mustikan eteen kumartelemisesta. Kuljin kohti vanhaa puroa ja katsastin mesimarjapaikat. Ei mitään. Puro oli aivan kuiva, mutta kun olin lähellä lähdettä, se alkoi jo kimmeltää ilta-auringon säteistä. Maan uumenista lirisi hitaasti lähdevettä. Se lähde pitäisi puhdistaa, kaivaa esiin ja antaa vapaammin virrata, mietin. Puron rannan polku pitäisi puhdistaa metsänperkkausjäljiltä ja kulkea sitä enemmän. Kaunis vanha lehmipolku. 

 
Noukin kasken laidasta muutamia mustikkamättäitä. Jätin ämpärin ja poimurin ja harpoin katsastamaan vanhaa vadelmapaikkaa. Kuivina törröttivät raakileet. Ei tule siihen vadelmaakaan.

Takaisin ämpärin ja poimurin luo ja nousin ylös Linnakangasta. Mustikoita noukin, silloin tällöin.  Ei selkä rasittunut. Pahaenteinen surahdus kulki ohitseni. Ei kai nyt jo hirvikärpäsiä?! Huiskin hiuksiani.  Kaappasin mukaani muinoin jättämäni kivilaatan isolta kiveltä ja suunnistin kotia kohden.


Kivilaatta painoi, ämpäri ei. Moni paikka ja juttu oli kuitenkin katsastettu. Hiki virtasi. Hyvä reissu!

Yksi pakasteastiallinen, en kerro minkä kokoinen. En ole huolissani. Minulla on kymmenen muuta mustikkapaikkaa. Sienen madot harmitti. Hyvältä maistui suihkun jälkeen tee ja pelkkä juustovoileipäkin!

Tottakai kierros vielä pihalla! Ruusuille hyvänyönkuiskaus... 


Hyvää yötä maailma ja Pelle Miljoona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!