lauantai 23. heinäkuuta 2011

'Ruusumesi' eli ruusu-uutteen valmistus aurinkomenetelmällä

  Sain Rauha-ystävältäni tämän ohjeen ja hän varmaankin on saanut sen Sirkka Tampion kurssilta. Googlettamalla löytyy varmasti enemmänkin ohjeita. Rauha oli kirjoittanut muistiinpanoihinsa näin:

Laita lasikulhoon (jonka olet steriloinut aiemmin ja jonka sisäpintaan ei enää steriloinnin jälkeen tule koskea) lähdevettä niin että se on lähes täynnä. Jos kasvupaikka on kauempana, lähdevesi kannattaa ottaa mukaan lasipullossa ja täyttää kulho keräilypaikalla.

Minä: - En sterilisoinut kulhoani, mutta puolustaudun sillä, että en käytä tätä uutetta jatkomenetelmiin, ja kyse on juomasta, jossa nautin maun ja auringon lämmön. Kyllä siihen varmaan tulee muutakin eliksiiriä (ruusuöljyä) mukaan. Näinhän aikoinaan keksittiin ruusuöljy, kun eräs nainen huomasi veden pinnassa tippuneiden ruusunlehtien jäljiltä öljypisaroita. Minulla lähin lähde on kilometrin päässä ja vesi kyseenalaista, joten ostan ihan suomalaista lähdevettä kaupan pullossa.

Kukat poimitaan yksitellen käsin koskematta käyttäen saman kukan lehtiä apuna. Jos kukan lehdet ovat liian pienet tms., voit käyttää jonkin muun saatavilla olevan kukan lehtiä läheltä, tai sitten voit käyttää kukan varsiosaa taivuttamalla se kahtia. Näillä ’pihdeillä’ lähtee tukevakin kukka irti helposti.

Minä: - Jos ihan aidointa uutetta haluaisi ihan hoivatarpeeseen, olisi käytettävä villiruusun lehtiä. Mutta ne ovat kukkineet ja kukkia oli aivan liian vähän. Joten nyt käytän hansaruusun runsasta kukintaa ja apuna sen terälehden suuria lehtiä. En ota kukkaa, vaan nypin kukan terälehdet lehden avulla veteen. Ymmärrän, että ihon entsyymi rikkoo kukan omaa entsyymiä, joten iho ei saa olla kosketuksessa kukkaan.


Kulhon vesipinta saa täyttyä kokonaan kukista. Kulho asetetaan lähelle kerättyjen kukkien kasvupaikkaa aurinkoon 3-4 tunniksi. Auringon pitää paistaa mahdollisimman paljon, vaikka sen energia tulee toki pilvienkin lävitse. Varmista että kulho saa tässä tärkeässä vaiheessa olla rauhassa ja ettei se joudu varjoon.

Minä: - Tietenkään kukat joita poimii, eivät saa olla kosteita eikä kasteisia vaan jo aamuauringon kuivaamia. Mutta mieluummin tehdä tämä homma aamupäivästä kuin iltapäivästä, jolloin kukatkin voivat olla kuivahtaneita ja uupuneita omasta energiastaan.


Siivilöin veden ja käytän sen mieluummin heti, auringon lämpimänä. Mutta kyllä olen laittanut loput jääkaappiin ja seuraavanakin päivänä siinä on maku. Kovin monta päivää se ei säily. Tätä vettä voi juoda tai laittaa kylpyveteen, suihkuttaa huoneeseen, iholle ja masentuneena ja sairaana ottaa ryyppy vaikka tunnin välein. Näin ohjeistaa Sirkku Tampio lisää.

Tietenkin tästä uutteesta voi laittaa pikkupulloihin ’äitiuutetta, varastouutetta ja käyttöpulloja’, mutta silloin tarvitaan jo brandyä ja muita juttuja. Minä käytän ruusumettäni vain päivän tai toisen vieraitten iloksi.

Ja mikä onkaan parempi tervetuliaismalja vieraille!

Evert Tauben laulu Ruusulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti