tiistai 5. helmikuuta 2013

Tee-se-itse-Tunnustus eli D.I.Y (Do It Youself)

Blogeissa on pyörinyt tuollaisia tunnustuksia jonkin aikaa, eli D.I.Y- tunnustuksia. Olen kuvista päätelllyt, että kysymyksessä on jotain tuunausta ja itse tehtyä. Kun sain itsekin tällaisen tunnustuksen, kiitos Maaritille Garden of my Dreams-blogista, niin jäinpäs fundeeraamaan asiaa. Mitä olen ihan itse tehnyt?

Jos nyt oikein rehellinen olen, niin en oikeastaan mitään. Kaikki tuunauskin ja materiaali on joku toinen alunperin tehnyt. Mutta viimeisin jälki voi olla se 'ihan itse'. Hauskinta onkin käydä läpi sitä, kuka muukin on alunperin ihan itse tehnyt siihen jotakin.

Joten löysin oman D.I.Y:n. Sehän on minun 'Ruusumuorin Kesäkahvilani'!!!

Rakas ukkoni sen joskus rakensi uudeksi vilja-aitakseen. Joku sanoi kesällä, että jyvät siellä tuoksuvat vieläkin. Sitten se on ollut kesäaittana nukkumisineenkin. Kun minä tulin taloon, se pian muuttui kudontapaikaksi. Sinne tuotiin ikivanhat pari metriä leveät mattopuut, joita sitten paukuttelin varmaankin 10 kesää. Kunnes ne eivät enää kestäneet, joten tuossa kuvassa ne ovat hajoitettuina. Aitta muuttui surkean näköiseksi romuvarastoksi, kuten kuvassa.
Kunnes sitten ehkä myös mieheni muistolle ruusutarhaa aloittaessani päätin tehdä aitasta aivan muuta. Painepesurilla putsasin pölyt ja ampiaisenpesät pois, kuivatin sen ja tuunailin sitä pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi. 

Siihen pystytin pienen kesäkahvilan ja annoin itselleni aivan uuden roolin Ruusumuorina. Aitassa ei nytkään ole mitään uutta, vaan kaikkea vanhaa koottuna vinteiltä ja navetan tiloista. 

Ja kas kummaa, siinä ihmiset viihtyivät  istua sateisena kesänä tarinoita kertoillen. Siinä vieraili monenlaista vanhoista tutuista Linnanrauniolla tutustujiin asti. Olin iloinen kun vanhat tutut, jopa vanhat koulukaverit tulivat käymään ja hyvin moni tuli muistelemaan miestäni ja vanhoja aikoja. Tapasin jopa uusia blogiystäviänikin tässä.


Myönnän kyllä, että tuunata tai tehdä-ihan-itse yksin, se ei olisi ihan sellainen. Se olisi ollut paljon köykäisempi. Hyvä ystävä, joka sattumoisin tuli pakoon oman kodin putkiremonttia luokseni, oli monenlaiset taidot hyppysissään ja oli auttamassa minua. Naapureitakin kiirehti avuksi, kun 'ei ne naiset osaa'. Ja aitan eteen syntyi pieni terassi.

Mutta itse idean voin ottaa ihan omaan nimiini!!
Siis tässä minun D.I.Y. - juttuni, jota jatkan ensi kesänäkin.

Ruusumuorin Kesäkahvila-blogistani löydät punaisella tulevan kesän uudet aukioloajat. Kävin eilen sähköisen markkinoinnin kurssilla, mutta tulin siihen tulokseen, etten tarvitse nk. kotisivuja. Päivittelen ja paikkailen blogiani.

Joten voisin laittaa kiertämään oikeastaan kaikille lukemilleni blogeille tämän D.I.Y- tunnustuksen ja kutsun, mutta olen huomannut, että kaikki eivät siihen yhdy, kiittävät vain. Olen nähnyt niin valtavan upeita blogeja, että aivan hukun niiden kauneuteen. Tuolla sivupalkissani on kuitenkin he, joita käyn eniten kurkkaamassa ja joihin on syntynyt lämmin suhde. Kiitos heille kaikille!

Ruusut tässä kuvassa ojennan heille, jotka olivat mukana tuunaamassa tätä iki-ihanaa ideaani.



Hyvin muorimaista musiikkia, mutta muistoksi noille riepumatoille ja kaikelle vanhalle! Siitä kaikesta on rakentunut minunkin elämääni ja minä rakennan sitä yhä eteenpäin!

4 kommenttia:

  1. Kesäkahvila on aivan loistava! Vanha rakennus saa uuden elämän ja on osa sinua.

    VastaaPoista
  2. Hyvää tulevaa kesää kahvilalle ja sen upealle ruusumuorille!

    VastaaPoista
  3. Siinähän sitä tuunausta tuli kerrakseen:) Hieno kahvila! Arvasin, että sinulta tulee tähänkin aiheeseen hieman syvällisempi tarina! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs minua nauratti tuo sinun 'syvällisyys'. Mutta näin on asia, tässä hommassani on löytynyt arvaamattomia asioita, joita en ole tiedostanut.

      Poista