Koska olen metsätonttu ja haaveilen ruusutarhasta, katselen
tätä elämää vähän ruusujen ja ruusunpunaisten silmieni kautta. Kun katselen vähänkin kauemmas, näyttää taivas mustalta!
Totta se on! Kamalia uhkapilviä on ollut jo pari
vuotta näkyvillä:
YDINVOIMALA NAAPURIKUNTAAN!
KULTAKAIVOKSEN EPÄMÄÄRÄISET PÄÄSTÖT!
TUULIVOIMALOITA PARIN KILOMETRIN PÄÄHÄN!
Siis näin vaarallisessa paikassa olen rakentamassa
ruusutarhaani, unelmaani! Siinä ei auta edes nuo pyhät energialinjat.
Tiedän, että ystäväni, monet tutut ja tuntemattomat ovat
olleet taistelemassa ydinvoimalaa vastaan. Samoin taistellaan Kultakaivoksen
päästöjä vastaan! Itsekin olen nimeni listoihin laittanut.
Kuva Pohjolan Sanomista |
Tuulivoimaloista olen kuullut puoltaviakin lausuntoja. Mutta
enemmän sitä kielteistä! Miksi ihmeessä pitää rakentaa voimaloita, joita
tuottavat ulkomaalaiset firmat? Täälläkin tarvittaisiin töitä. Kilpailu on kovaa, tiedän. Vieraassa maassakin jollakin on leivän kanta kiinni tässä.
Joillakin ne suuret voitot. Miksi ei kelpaa esimerkiksi se
suomalainen keksintö, jossa ropelli pyörii pystysuunnassa, spiraalisiipiset tuuliturbiinit pihtiputaalaisittain? Kuva 'meidän talo-sivustolta':
Miksi niitä pitää rakentaa ihmisasutusten lähettyville, kun
Suomessa on villiä erämaata muuallakin? Miksi ei tutkita
niitä outoja värähtelyjä, joita nuo voimalat aiheuttavat. Nehän voivat tuhota koko
ruusujeni geenisysteemin, solut, pölyttäjät ja mitä vielä! Miten käy
harvinaisen purotaimenen tuolla purossa, kun sen ympäristössä aletaan myllätä
uusia teitä? Mihin hakeutuvat metsän eläimet tuolta korvia huumaavalta ääneltä? Tykkäänkö minäkään niitä katsella ikkunastani, varsinkaan yöllä, kun ne vilkuttavat voimakkaita valojaan? En.
Kai olen idealistina odottanut, että ihmeitä tapahtuu. Että
Japanissa olevat ydinvoimalatuhot ovat antaneet oppia. Että ihmiset katsoisivat
maailmaa luonnonkin näkökulmasta, ei aina voittojen ja rahan. Tiedän etten
itsekään sähköstä luopuisi, mutta keksijät tuovat esiin uusia energialähteitä.
Niitäkö tässä odottelen? Tiedän myös, että uudet systeemit ja uudet yritykset
kaatavat vanhoja! Maailmassa vallitsee ’vanhan’ ja ’uuden’ sota! On kyseessä
elämä ja kuolema. Kun toiset saavat työtä, toiset jäävät ilman. Kun toiset
saavat rahan, toiset jäävät ilman. Kun toiset hyppivät ilosta, toiset kaatuvat. .....Metsätonttu hieroo päätänsä
Emme ole turvassa pikku paratiisi-puutarhoissamme. Koko
maailman jyly, sieltä kaukaakin, vaikuttaa tähän lähelle, tavalla tai toisella.
Tähän purin huoleni nyt, monen toisenkin huolen ja murheen. Tässä minun
osuuteni siitä huolesta. Muuta en voi.
Pikkuruusuni turvassa vielä valkoisen luman alla. Nukkukaa
vielä rauhassa. Ruusut eivät sure maailman menoa. Vai surevatko?
NYT Guns N Roses, Wellcome to the jungle!
Niinpä, kummalliselta tuntuu, että aina tehdään ihmisasutusten läheisyyteen kaikenlaista. Sama juttu on myös meitä koskettavan Talvivaaran kaivoksen kanssa. Juoksutetut vedet saastuttavat vesistöt ja sitten väitetään, että vesien käyttö on turvallista...enpä usko...lehmät juovat kesällä niitä vesiä ja maidossa on kohta kaikenlaista...huh,huh!
VastaaPoistaEihän! Siis sinä asut siellä lähellä.
PoistaMitä voimme tehdä?!
Surettaa ja mietityttää..luonto on niin kaunista ja haurasta..
VastaaPoistaIhminen vaan "vaatii" uusia energia lähteitä, -virtaa pitää olla.
Vähemmälläkin tulisi toimeen, kaiken pitää olla niin tehokasta.Korpimaille ei ilm. kannata rakentaa kun tulisi siitäkin kuluja? Maailma on mallillaan *raskas huokaus*
Kiitos myötätuntoisesta 'raskaasta huokauksesta'.
VastaaPoistaIhminen, varsinkin suomalainen, kaipaa kuitenkin niitä korpimaitakin.
Ehkä tulevaisuudessa pitää olla omavaraisempi; lehmä ja sika plut muuta ja aurinkopaneeliset katot, puron varressa jokin vesiturbiini.
Ei tiedä vaikka suomalainen vielä 'peruuttaakin'.
Eräs Keski-Eurooppalainen ystäväni kerran sanoi, että suomalainen on niin lähellä vielä luontoa, että jos yleismaailmallinen kriisi tulee, niin suomalainen pärjää.