Raahen oma, Malvaruusu, oli ensimmäinen!

Kun aamulla kuljeskelin puutarhassa, minulle iski silmää eräs ruusu. Oijoi! Malvaruusussa oli kukka! Voi rakastettu ruusuni, niin pieni vielä, niin ihanainen ja sulokas! Raahen oma ruusu, joka löydettiin Ollinsaaren kartanon mailta ja jolle ei oikein kunnon selitystä tai sukupuuta ole löydetty. Mutaatioksi sitä kutsuvat. Aivan toisenlainen kuin muut ruusut apilalehtineen ja malvan tapaisine kukkineen.

Siis pieni malvankukka kukki ruusupensaista ensimmäisenä tänä kesänä! Ole sydämellisesti tervetullut!

 Malvaruusu tuoksuu hyvin vienosti, mutta ruusulle se tuoksuu!

 Tässä näkynee tämä lehden malli, usein kolmijakoinen.

Vähän ressukan näköinen tuo ruusuni vielä on, vasta toista kesää hereillä, mutta eräs ruusun tunteva sanoikin, että se näyttää aina vähän ressukalta. Kuitenkin se on nuppuja täynnään. Tosin Oulujoen taimistossa näin samaisen ruusun hyvin uljaana ja hohdokkaana, en edes sitä heti tunnistanut, henkäisin vain, että mikä tuo on. - No siinähän on se Raahen ruusu, minulle sanottiin naurahtaen.

Eipä silti! Malvaruusun mukaan kukkineen aukenivat samana päivänä myös metsäruusu, jonka löysin Palkin unohdetulta pihamaalta. Sekään ei tyydy viiteen lehteen. Noita pieniä kiemuralehtiä löytyi viime kesänäkin joka kukassa, ylimääräisiä kiharoita. 

Siksipä mieleeni tuleekin, että onkohan tuo metsäruusu risteytynyt vähän mökinruusun kanssa (alhaalla). Tosin metsäruusulla on suurempi kukka. Mökinruusuhan on sellainen pieni tirsake. Soma sellaisena tosin. Ja varsinkin kun pensas kukkii valtoimenaan. Kyllä Suomen vanhat ruusut ovat kauniita, sitkeitä ja omalla tavallaan liikuttavia!

Tervetuloa rakkaat kaunottaret!

Ps. On sadekesä 2015. Voin kertoa malvaruususta, että se on kärsinyt sateesta ja tuholaisista. Se on ollut koko kesän surkean näköinen. Kukatkin, ne mitä on auennut, ovat olleet kooltaan paljon pienempiä kuin muina kesinä. Mutta...on uusia kesiä!

Ruusuistani malvaruusu tällä hetkellä 'Olet rakkain' Agents