Pellon pientareella liiterin vieressä kasvaa vain yksi puu. Se on sempramänty, jonka naapurin Vilho siemenestä kylvi vielä 90-vuoden iässä. Siinä melkein toteutui se kaunis ajatus, että 'istuttaa puu vielä viimeisenäkin päivänä'. Puun nimi on siis Vilho.
Mieheni poislähdön jälkeen sain päähäni, että siihen viereen haluan istuttaa SURUKUUSEN. Kun kerran näin sellaisen, ihastuin siihen ja päätin sen saada omalle pihamaalleni mieheni muistoksi. Toisin kävi. Taimitarhoista se oli aina loppu, enkä alkanut sitä muualtakaan tilaamaan. Surukuusen paikalle syntyikin aivan muuta.
Ja tänä kesänä sen huomasin! Miksi kaivaa surullisia asioita? Iloa tähän elämään pitää enemmän rakentaa.
Siispä ilahduin kovasti, kun löysin Särkän Taimitarhalta ruusun nimeltä 'Ilo'. Sen kaappasin kainalooni ja istutin pihalle sempramännyn eteen vähän kuin muistuttamaan elämän uudistumisesta. Se kukkii kauniisti jo samana kesänä. Kukat ovat hyvin söpösti supullaan. Kauneinta niissä on niiden omaleimainen väri! Ne hehkuvat hieman lohenpunaiselta. Kukat ovat isot ja kerrannaiset, oksat lähes piikittömät ja kasvu on nopeaa.
Se mitä vähän pelkään, on tämä alue. Pensaan kerrotaan viihtyvän vielä hyvin alueella 1V. Kuulun alueelle V, joten talvehtiminen voi olla epävarmaa. Löysin sitten sivuja, joissa sen kerrottiin kestävän myös kasvualueella V. Joten toivoa sen kasvusta on.
 | |
| Pieni mutta runsas! |
Tämä ruusu kuuluu puistoruusuihin ja on Suomessa jalostettu. Näitä tietoja luin Taimimoision Puodista.
'Ilo' on lähtöisin 1998 tehdystä risteytyksestä kanadalaisen
puistoruusun (nk. Explorer-ruusun) 'John Davis' ja R. x malyi 'Kempeleen
Kaunotar' välillä (tietoa täältä).
Yhtä asiaa ihmettelen. Miksi myymälöissä ei yleensä kerrota, kuka on jalostanut ruusuja Suomessa? Kuten kuka on jalostanut Ilon ja kuka on jalostanut esim. ruusun Tove Jansson. Löysin vanhan Päivölän sivun vuodelta 2010, jossa kerrotaan tämänkin ruusun jalostamisesta. Ymmärsin, että tässä työssä on ollut mukana Peter Joy.
Olet sydämellisesti tervetullut pihalleni suloinen ruusu 'Ilo'. (Mistähän tuo nimi muuten tulee?)
Ps, No tottahan nimi tulee Peterin sukunimestä, moni on varmaan hoksannut. Koska tällä sivulla käydään aika usein, liitän tähän, mitä Ilolleni tapahtui kahden vuoden päästä. Sehän nimittäin kasvoi vauhdilla, joten tukikin oli tarpeen noiden taipuneiden oksien vuoksi. Siitäkös ruusu innostui. Lisään tähän kuvan kesältä 2015. Näin ehti ruusu kasvaa kahdessa vuodessa.
Ps, No tottahan nimi tulee Peterin sukunimestä, moni on varmaan hoksannut. Koska tällä sivulla käydään aika usein, liitän tähän, mitä Ilolleni tapahtui kahden vuoden päästä. Sehän nimittäin kasvoi vauhdilla, joten tukikin oli tarpeen noiden taipuneiden oksien vuoksi. Siitäkös ruusu innostui. Lisään tähän kuvan kesältä 2015. Näin ehti ruusu kasvaa kahdessa vuodessa.
Iloni sen kun kasvaa. Tässä kuva vuodelta 2016.
Ilon kukkia, Glädjes blomster, Flowers of Joy... kaunista!
Olet oikeassa että iloa tähän maailmaan tarvitaan!
VastaaPoistaIhana on tämä "Ilo" melko rentoisen oloinen varsi.
Kaunis on tuo ilon ruusu ja hienoon paikkaan sen istutit.
VastaaPoistaMeillä Rosa Danascena Mme Hardy kukkii jo ensimmäisenä kesänään ihanasti tuoksuvin upein valkein kukkasin. Sain innoituksen hankkia Damascenaa juuri sinun ruusumatka kertomuksestasi. Taimitarhalla oli vain valkokukkaista.
Ilo on ihastuttava ja varmasti paikallaan tuon Vilhon vierellä =)
VastaaPoistaLöysin tietoa Ilosta..ihana syysvärityskin tulee. Lehtien syysväritys on minulle tärkeä juttu jonka aina tarkistan. Toivottavasti laitat myöhemmin syksyllä lisää kuvia.
VastaaPoistataas yksi ihanuus toivelistalle!
Kiitos! Ilo tuottaa tosiaan iloa jo ensimmäisenä istutuskesänä! Mitä se sitten tuonee vuoden päästä? Toivottavasti enemmän iloa!
VastaaPoistaTuo damascena on varmaan ihana, valkoisena vielä aistikkaampi!
Ilo sopii minunkin mielestäni hyvin Vilhon viereen. Minä huomasin kotimökillä rinteessä ruusun kukkivan, kaksi kaunista kukkaa oli, äitini sinne joskus istuttanut, iloinen yllätys ;-)
VastaaPoistaRemontit ovat aika kuluttavia, varsinkin jos venyvät pitkään, meilläkin siitä kokemusta ja toivon tämän nyt alkavan sujuvan luonnikkaasti.
Olipa mukava löytää kuvasi Ilosta! Istutin samaisen ruusun IV vyöhykkeelle viime kesänä, ja se on kasvattanut jo parimetriset varret!
VastaaPoistaKiva kun löysit! Ilo on todella ilonsa veroinen ja kasvaa aika äkkiä korkeuksiinsa. Parimetrinen se on minullakin ja voi siitäkin vielä kasvaa. Iloitaan ilosta!!
PoistaOstin tänään Ilon ja istutinkin saman tien. Oksat ovat niin rentoja, joten epäilin, että ne tarvitsevat tukea. Tästä jutusta näin, että Ilo todellakin tarvitsee oksilleen tukea.
VastaaPoista