perjantai 14. kesäkuuta 2013

Valkoista iloa ja valkoista surua!

Ensin suru.

Minulla on ollut vuosia kaunis akileija, joka on pensasmaisesti kukkinut yltiönään tanssien kesätuulessa kuin kaunis keijukaisjoukko. 

Löysin kerran erään unohdetun talonpaikan pihasta valkoisen vanhan akileijalajin. Toin sen kotiin, ja se kasvoi hyvin. Se risteytyi jalostetun vaalean keltaisen lajin kanssa ja tuloksena oli upea vahvavartinen valkea akilleija, joka on pysty ja runsaskukkainen. Nyt pari vuotta sitten joku ilkeä itikka söi kaikki lehdet. Muutama kukkavana vain nousi. Kun nyt toiveikkaina odotin kunnon kukintoa, huomasin  että nuput kuivuvat kasaan ja varsia kiersi ilkeännäköinen musta otus. Voi surku!!! Tämä akileija on aina ollut puutarhani prinsessa.
  
Samoin kärsii juhannusruusuni. Jotakin ihmeellistä tapahtuu nuppuvarsien kärjissä. Ne ruskistuvat ja käpristyvät kokoon. Itikoita en löydä. Vain joku kukka siellä täällä näyttää 'oikealta'.

 

Sitten ilo! 


Minulla on vielä niin pikkuruikkuiset ruusupensaat lajissaan Rosa altaica eli yksinkertainen juhannusruusu ja Linnanmäki samaa sukua (Linnanmäeltä löydettynä). Ja ne pikkuruikkuiset kukkivat valtoimenaan noita valkoisia hymyjään, keskellä keltaiset heteet kuin aurinko. 


Tuosta Rosa altaicasta olenkin edellä kertonut mielenkiintoista historiaa. Linnanmäen ostin Oulujoen taimitarhasta aivan sen vuoksi, että minulla on lapsuudesta niin mukavia muistoja Helsingin Linnanmäen huvipuistosta. Tätini setä oli siellä töissä ja sai vapaalippuja niihin vempeleihin. Olin 10 vuotta, siskoni 7, kun lähdimme äidin kanssa suurelle Helsingin matkalle. Matkarahat saimme, kun poimimme jokaisena sadepäivänä Hummastinvaaroilta jäkälää. 1 markka ja kori. Aika monta koria saimme silloin poimia!

Mutta mikä ilo meillä olikaan päästä Linnanmäen huvipuistoon kokeilemaan kaikkia mahdollisia jännittäviä kojeita. Voi hurja sitä lapsen riemua! 



Sen ilon muistoksi hankin ruusun nimeltä Linnanmäki! Kiitos kiitos Eikka-setä niistä hetkistä siellä! Tuo vielä niin pieni pensas on myös ilosta tulvillaan päästessään minun vanhalle perunamaalle muiden ruusujen joukkoon. Valkea yksinkertainen kukka on kuitenkin pari senttiä suurempi kuin tämä altaica. Mutta yhtä hymyileviä molemmat!

White roses and Deborah Conway

6 kommenttia:

  1. Ihania muistoja lapsuudesta. Minullakin toi Linnanmäki ruusu ja ei ehkä kuki tänä vuonna koska peurat söivät sen!
    Puutarhassa tapahtuu aina noita menetyksiä jotka jää harmittamaan.Minulta hävinnyt särkynytsydän joka oli mummoni peruja..ehkä jo liki satavuotias juurakko..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai peura! Taisi maistua tosi hyvältä! Siinä ei taida olla piikkejäkään niin paljon.

      Isoa särkynyttä sydäntä minäkin odottelen. Siirsin sen toiseen paikkaan. Jotakin nousee, mutta hyvin varovasti. Puutarhurille kasvit tulevat rakkaaksi, varsinkin kun tietää kasvin menneisyyden ja yhteyden johonkin rakkaaseen ihmiseen. Niistä tulee 'rakkaita lapsia'. Siksi kasvi, jonka saan jostakin, on paljon enempi kuin taimitarhasta ostettu.

      Linnanmäkesi nousee kyllä ylös ja ensi vuonna kukkii!

      Poista
  2. Ihastuttavia ruusuja! Harmittaa kyllä, kun jokin rakkaudella vaalittu kukka katoaa iäksi! Minultakin on kadonnut muutamia, liekö syynä viime kesän märkyys...

    VastaaPoista
  3. Sinun kannattaa akileijastasi saksia pois ne kuivuneet nuput, niin kasvi saattaa tehdä uusia nuppuja, joihin akileijanäkämäsääsket eivät enää mene munimaan, ja saat terveitä kukkia. Akileijan juurakko on melko sitkeä; se pysyy hengissä lehtien syömisestä yms. huolimatta, joten varmaan saat rakkaan kasvisi vielä kauan pitää.
    Tai sitten kun se kukkii, niin ota siitä siemeniä, ja kasvata sille jälkeläisiä. Vaikka ne eivät olisikaan samannäköisiä, ne varmaan olisivat hyvin tärkeitä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun minusta on mukava kun blogiystävät osallistuvat!

      Olisiko se tuollanen äkämäsääski? Hassua kun en löydä niistä nupuista mitään elävää. Ehkä munat ovat niin pieniä, etten tunnista. Kiitos! Olenkin napsinut pois niitä mustuneita nuppuja ja annoin jopa raidista niille. Siemeniäkin minulla on ja olen laittanut sitä kasvamaan muuallekin, pieniä vain ovat.

      Juuri hämärässä nuo valkoiset loistavat kuin pienet lyhdyt! Akileijahan ei sulkeudu yöksikään.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!