Pikkutytöstä asti olen aina ihaillut iiriksiä, kurjenmiekkoja. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi eteisen ikkunan alla ja se sininen väri kiehtoi minua. Se kukka oli saksankurjenmiekka. Sitten näin eräässä puistossa vähän toisenlaisia, korkeampia ihanassa sinisessä rykelmässä. Ne olivata siperiankurjenmiekkaa. Halusin saman sinisen puskan pihalleni. Nyt se siellä on, lammen rannalla. Häärin niiden ympärillä yksi päivä kuin paraskin paparazzi. Tässä tulos:
Miten tälle kuvalle tuli jotenkin surullisen naisen kasvot?
Pidän myös bluesista...
On siinä viihtyisä penkki istahtaa ihailemaan kesäpihaasi ja iirikset ovat kauniita, minunkin mielikukkiani.
VastaaPoista<3
PoistaEi ihme, että irikset innoittivat van Goghiakin.
VastaaPoistaTosiaan! Sinäpäs sen huomasit. Gogh maalasi iiriksiä ja vastavärinä auringonkukkia!
VastaaPoista