keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Nostalgiset paperinuket 1

Huomaan, että olen aina, lapsuudesta asti suhtautunut aika intohimoisesti siihen alueeseen, mistä olen saanut iloa elämääni, ja missä olen voinut luoda maailmaani. Toivon, että jaksan jatkaa tällä samalla intohimolla ruusutarhani kasvattamista ja hoitoa.

Nykylapset leikkivät barbeilla ja kaikilla ihmeen kauniilla luomuksilla, joita muutama päivä sitten katselin kaupassa omaa pojantytärtäni ajatellen. 60 vuotta sitten nukke oli kankaasta, ehkä pahvista puserrettu pää, kunnes tuli guttaperkkaiset helposti särkyvät nuket. Minulla oli joskus yksi sellainen.

Kuitenkin paperinuket olivat ne, jotka veivät minua lumottuun ihmeelliseen maailmaan. Sitä aina lapsi tarvitsee! 

Pikkusiskoni oli säilyttänyt myös kaikki vanhat paperinukkeni. Tuskin hän niillä oli paljoa leikkinytkään, toisin kuin minä, mutta hän arvosti niissä isosiskon kätten jälkeä.Voi kiitos siitä, sisko!!

Otin kuvia muutamista ostonukeista ja tässä vanhimmat: Ulla, Lasse ja Marja-Terttu


 Tässä puettuina. Ullalla on arkipuku (ainoa asu), Lassella on pyhäpuku ja Marja-Tertulla arkipuku.


Tämä kaikki tieto on nukkien takana. Nimet ovat vaihtuneet usein. Ikä on myös ilmoitettu. Kuten myös vaatteissa on maininta, ovatko ne arki-, kylä-, pyhä-, vai juhlapukuja. Se oli ennen paljon tärkeämpää kuin nyt. Nythän on vain kotiasuja, työasuja ja juhla-asuja. Kuvasta näkyy myös se kuinka nukkeja on hoidettu. Kaulaosaa on tuettu moninkertaisella liimapaperlla.


Paperitaitteen painetut vaatteet eivät leikeissäni suinkaan riittäneet. Piirsin ja suunnittelin niitä itse. Ja kun silloin ei ollut saatavilla paperia tai kartonkia, käytin siihen kaikki kahvi- ja ruokapakettien päälliset. Vanhojen koulupiirrosten toisen puolen käytin ja jopa ruutupaperia. Leikkelin nukeille myös tavaroita lehdistä. Voi kuinka se kaikki olikaan mukavaa!


Tässä eri ikäisiä nukkeja. Myöhemmin, kun kasvoin, nuket kasvoivat ikäni mukana ja valitsin niitä tarkkaan. Jos vain oli siihen rahaa. Tässä Pentti, Päivi, Taina ja Ursula.



Pukuja suunniteltaessani käytin omaa mielikuvitustani, mutta myös lehtien kuvia.Tässä on inspiroinut minua Fazerin Parhaat-karkkipaperi.

Kuka muistaa näitä? Onkohan kukaan toinen nauttinut näistä kuten minä?

Myöhemmin piirtelin paljonkin ja suunnittelin mm. asuja. Taisin osallistua johonkin kilpailuunkin, mutta ei sieltä mitään kuulunut.

On se pikku tyttöjen maailma muuttunut materian kannalta, mutta ei mielenkiinnon tai luovuuden kannalta. Barbien maailma on varmaan yhtä ihanaa, ja tiedän että moni tyttö ompelee ja suunnittelee niille itse vaatteita.

Onkohan Barbeille laulua?

Ok. "In the dreamhouse"

6 kommenttia:

  1. Joo, Apu-lehdestä kaikki julkkis-paperinuket jossain laatikossa vintillä.
    Sitten oli Kotiliedestä ? yks isompikokonen, oisko ollut Tiina nimeltään,
    jolla oli hirveesti vaatteita ja joo, ite piirrettiin lisää.

    Onhan niillä tytöillä nytkin ja vieläkin tarve piirrellä muotia ja vaatteita.
    Top-model-kansioita vai mitä ne on nimeltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei tullut Apua eikä Kotiliettä, joten niihin en ole tutustunut. Top-model-kansiokin on ihan outo. Siis pikkutyttöjen maailma on jäänyt vieraaksi, kun on ollut vain poikia. Nyt seuraan mielenkiinnolla pojantyttären kautta maailman kehitystä.
      Pitäisi kysellä joskus kaupoista, onko vielä paperinukkeja.

      Poista
  2. Voi löytäisimpä minäkin vielä nukkeni. Ei ole mahdollista. Ne on veljet tai veljen tytöt leikkineet loppuun. Muistan ruskeahiuksisen Tellervon ja keltatukkaisen Ullan. Innolla katselin sinun "lapsiasi" olisiko heitä. Ei ollut. Kymmenen vuotta meidän leikkiemme välillä. Kaleidoskooppi oli myös tuttu ja kiiltokuvavihko. Sitäkään en huomannut tallentaa. Meillä oli myös aarre:"Maija Poppasen kello". Seinäkellon sisällä säilytettiin pientä luusta valmistettua ristiä. Siinä oli pieni silmä josta näkyi Petsamon luostari.
    Terveisin Lisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin voi löytyä Ulla ja Tellervo, sillä minulla on noita nukkeja pilvin pimein. Aloitin niiden kanssa varmaan ennen kouluun menoa ja talletin niitä huolella. Oli todella yllätys, että Minna oli ne pitänyt tallessa.

      Vanhoilla leikuillahan on nykyään huikea arvo antiikkiliikkeissä. Mitään ei saisi nakata pois. Nykyään kaikki menee vain niin helposti rikki, kertakäyttöleluja.

      Poista
  3. Tuollainen vaaleatukkainen Päivi oli minullakin. Samalla tavoin kirjoitin nukkien nimet ja iät taakse ja aikaa myöten oli myös kaulaa vahvistettava, sillä leikkien huumassa se alkoi ensimmäisenä osoittaa väsymisen merkkejä. Toit mieleeni ihania muistoja, kiitos!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!