maanantai 8. syyskuuta 2014

Ryhmä rugosaruusuja!

Olen lisännyt ruusutarhaani tusinan verran rugosa- eli kurttulehtiruusuja! Heillä on ihan oma ryhmänsä sammalsohvan edessä pienen kivistä tehdyn ruusupolkuni kiemurassa.

Viime syksynä istutin siihen jo Rosalinan, Ritausman, Monte Casinon, Moje Hammarbergin, Martan, Schneekoppen (Lumipallon), Wasagamingin ja Pappilan neidon. Lumettomassa kevätahavassa sainkin sitten tehdä töitä, että pystyin rugosalapsoset (osa heikohkoja alennusmyyntitaimia) pitämään hengissä. Peittelin niitä jos minkäkilaisilla suojilla pahvilaatikoista säkkeihin asti. Pysyivät hengissä.

Istutin niiden juurille samettiruusuja pitääkseni tuholaiset poissa. Nyt olen reunustanut ne isoilla pyöreillä kivillä. Kivet lämmittävät. Siirrän ne pois sitten, kun pensaat ovat varttuneet. Näin ne on helpompi myös työstää trimmerillä ruohonleikkuussa, Kompostimulta pysyy paremmin ja vesi kun kastelee.




Kesä oli myös niille aika hankala paahtavan auringon ja kuivuuden vuoksi. Ne ovat selvinneet siitäkin. Sitkeää sukua ovat nämä ruusut. 

Pappilan neito avasi vähän rähmäiset silmänsä vasta syyskuussa.

Vaaleanpunainen 'lumipallo' näyttää aika nuhruiselta myös.

Tänä kesänä lisäsin joukkoon polun toiselle puolelle seuraavat: Sofia, Karjasillan Kaunotar, Pohjolan kuningatar,  Pink Pavement, Hansa, Rosa Rugosa ja Sävel. Nekin selvisivät, kun vikkelästi kannoin niille sadevettä.

Pink Pavementin kukka on suuri ja painava niin pienessä pensaassa.
Pengoin viime kesänä erään toimistotalon ylöskaivettuja, roskiin jo viskattuja ruusunjuuria. Tiesin, että ne ovat rugosa-lajia myös. Istutin ne väliaikaisesti tuonne kahvila-aitan ikkunan alle. Osa niistä on lähtenyt kasvamaan ja ainakin tavallinen yksinkertainen rugosa kukki mukavasti. Myös tämä hyvin violetinpunainen, jota en vielä tunnista. Olisiko Hansa? 


Muutamia kukkia nämä pienet pensaat  ovat jaksaneet tehdä, aivan kuin kurkistaneet minuakin silmillään, mutta vaivalloisesti. Nyt syksystä ne kyllä työntävät innolla nuppujaan. Jännitän, kestääkö lämpö ja valo aukaisemaan ne 'silmänsä'.

Kurtturuusuista ja muistakin ruusuista teen tarinoita vasta sitten, kun tiedän, että ne menestyvät ja viihtyvät pihallani (tai pellossani).

Ps, Nyt kahden märän kesän (2015-2016) kurtturuusuni ovat kasvaneet komeaksi rykelmäksi. Onneksi viime kesänä nostin ruohikkotason niiden ympäriltä pois, peitin kankaalla ja päälle ajoin kivimursketta. Huomasin ensimmäisenä kesänä, että ruohonleikkaus ja trimmaus voi käydä tosi vaikeaksi piikikkäin varsien kasvaessa. Nyt niinä harvoina aurinkopäivinä kivitys on lämmittänyt mukavasti maata. Siinä kasvaa upeinpana myös Sointu-ruusu, jonka olen tukenut, sekin osaltaan kuuluu rugosalajeihin. Tässä kuva viime kesältä. Kolme karhuakin on paikalle ilmestynyt.




Jospa niille laulaisi kauniisti; Sarah Brightman Live in Las Vegas (= Elävänä  Leilan Vainioilla)

3 kommenttia:

  1. Oi, nyt on tulossa komea ruusutarha, tottavie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän sitä pelkillä pimpinelloilla ja muutamalla yksittäisella ruusulla siellä täällä vielä luo. Taidat ymmärtää rugosan runsauden!! Nyt on 60 lajia pensasta kuitenkin pihaani hiiviskellyt.

      Poista
  2. Wau, on hienoja! 60! Huikea määrä erilaisia ruusuja!

    VastaaPoista