Saanko esitellä kanadalaisen ystäväni, John Davis!

Tiedän. Minun pitäisi malttaa katsoa talven yli, miten tämä ruusukavaljeerini kestää sen. Mutta kun se kukkii niin valtavasti sen jälkeen, kun löysin sille hyvän paikan ja istutin maahan. Tämä lämmin syksy on pettävä. Pelkään, ehtiikö se löytää voimia juurien työntyä multaani ennen talvea, kun se työntää noita kukkia niin paljon.

Olen tehnyt töitä hänen turvakseen. Pidin sitä keväällä pitkään suuressa purkissa, kannoin sisälle ja ulos pakkasten vuoksi. Löysin sille paikan kesäkahvilan terassin sivusta, johon rakensin harmaista laudoistani ja heinäseipäistä sille tuen. Vieressä on isoja kiviä, joiden päälle se nytkin oksiansa nojaa ja kukkii, osa ottaa tukea puukehikostani. Aurinko tulee joka suunnasta, mutta ei niin, että se kuivattaisi liikaa maata. Paikka on pieni kohouma, joten ei se liikaakaan saa märkyyttä.

Innostuin tästä ruusukavaljeeristani sen vuoksi, että omistan Ilo-tyttären, joka huimasti kasvaa tuolla saunaliiterin edustalla. Ilon äiti on ihkasuomalainen löytöruusu (villiruusu) Kempeleen kaunotar ja isä kanadalainen John Davis. Pitäähän koko perheen olla koossa tarhassani! Eikö!

Kempeleen kaunotar

Etsin tämän ruusun historiaa tällaiselta sivulta: http://www.1001-landscaping-ideas.com/

Siinä kerrotaan, että John Davis on tullut myyntiin Kanadassa 1977 Dr Felicitas Svejdan kasvattamana. Tätä on kehitelty kordessimaisella siementämisellä Red Dawn-ruusun ja Suzanne-ruusun kanssa. Eli taustalla on Kordes-ruusut, joita on kehitelty taudinkestäviksi ja hyvin talvehtiviksi. Mutta ensi talvi sen näyttää, miten käy. Aion kuitenkin ostaa jonkinlaisen 'viltin' sille suojaksi, joka on helppo levittää aidanteen päälle.

Oikeastaan aika hauskaa ajatella, että ruusutarha voi olla myös hyvin kansainvälinen. Minulla on jo suomalaista, norjalaista ja ranskalaista ruusua tämän kanadalaisen lisäksi. Varmaan löytyy enemmänkin maita, kun lähden tutkimaan esim. Rugosa-ruusujani. Pitäiskö liputtaa sen mukaan!?

Olen nimennyt tämän ruusun suomalaisittan "Jussiksi". Ei kai se haittaa. Mukavampi jutella sille suomenkielellä, kun se on Jussi. Tässä vähän hehkuttelen tätä 12 sentin leveää kukintaa, joka on näköjään melkeinpä tertussa. Tässä olen kuvannut samaa kukkaa sen aukeamisessa.

Pitäkää Jussille peukkuja!

Ps. Seuraava vuosi! John Davis menestyi hyvin täällä Raahen seudullakin puutarhassani. Tosin se oli peitetettynä pensaspeitteellä. Korkeutta se ei vielä ole kovin kasvanut, mutta kukkii komeasti. Ehkä runsaan kukinnan vuoksi kukat ovat vähän pienempiä kuin ensimmäisenä vuotena.

Jännitän siis taas seuraavaa talvea, sillä ruusun varsi on niin vahva, ettei sitä taivuta maahan suojaan, kuten joissakin ohjeissa neuvotaan. Joten peitän sen taas suojakankaalla tukea myöten.

Taustalla takana kukkii vaaleanpunainen neilikkaruusu.

Ps. ps. Koska tätä sivua luetaan usein, varmaankin tietolähteenä siinä, miten tämä John Davis menestyy näin pohjoisessa V-vyöhykkeellä, voin kertoa sen viihtyvyydestä vähän lisääkin. Tein varmaan virheen peittämällä sen talveksi, sillä se oli paikassa, johon lumi ei sitten kasautunut. Kahden hyvän vuoden jälkeen se viime keväänä meinasi menehtyä. Leikkasin varret pois ja odottelin. Tulihan sieltä esiin heikko verso. Kuitenkin niin heikko, että kaivoin sen ylös varjoisesta kolostaan ja istutin sen isoon purkkiin, jonka saatoin asettaa lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Siinä se kasvoi hyvin. Vaikka sanotaan, että ruusu ei pidä siirtämisestä, niin tässä tapauksessa toivon, että siirsin sen parempaan paikkaan. Nyt se kasvaa samassa ryhmässä kanadalaisten kanssa. Olen rakentanut niille tukiaidan, sillä useimmat niistä on köynnösruusuja pitkine varsineen. Tosin pelkään, etteivät ne täällä pohjoisessa koskaan nouse kovin ylös, koska kevätahava palelluttaa niiden oksat, joita joudun kovastikin leikkaamaan. Mutta pensaanakin ne ovat tosi komeita. Nyt en peitä niitä mitenkään. Painan vain pisimmät varret maata pitkin ennen lumen tuloa. Davis tuossa oikealla innostui kovasti syyskuussa kukkimaan. Kuten muutkin työnsivät kovasti vielä nuppujaan.

Jussista saan miehen armaan...Metrotytöt!