Jatkan vähän tarinaani noista ruusun kiulukoista eli epähedelmistä ja omista kokemuksistani niistä.
Otin maistitestiin, perkkaustestiin sekä kuivaustestiin tänä syksynä Keijunruusun kiulukat, joista edellisessä blogissani kerroin. Esikuivatin niitä servetin päällä pöydällä lämpöpumpun alla, joten nehän saivat siinä aikamoista kuivatusta puhaltimen alla. Ne olivat siinä pari päivää, kun en ehtinyt niille muuta kuin halkaista ne kahtia.
Nyt eilen illalla yhden elokuvan aikana ehdin sitten työstää ne tuolla sohvalla. Pienellä veitsellä kaivelin enimmät siemenet niistä ulos, eikä se vaikeaa ollut, kun kiulukan puolikkaat olivat ehtineet jo aika kuivaksi. Puolet ja puolet. Siis toiset puolet siementä ja höytyvää niistä jäi, eivätkä keijunruusun höytyvät tuntuneet yhtään kutittavilta kuten kurtturuusulla tekevät tuoreena. Suloisen näköisessä lämpimässä höytyvässä ruusunsiemenet varttuvat, jotenkin ihan liikuttavan näköistä.
Kun en nyt muuta käyttöä keksinyt noille siemenille, laitoin ne kompostiin. En aio ihan ruusunviljelijäksi. Sitäpaitsi Keijunruusu tekee niin paljon juurivesoja, että se on jo nyt vallannut ihan oman alueen. Onneksi sillä onkin ihan oma alueensa ruusutarhassani, jonka olen jopa tukikepeillä aidannut. Toisaalta, yritin jopa etsiä siemenillekin käyttöä, sillä niissäkin on varmasti oma ravintoarvonsa. Ne pitäisi varmaan erotella noista höytyvistä kai?
Lopputulokseksi jäi noin kolme desiä ruusunmarjaa. Jos onnistun sen kuivattamaan hyvin ja hienonnan sen, niin saaliiksi jää noin desi kunnon vitamiiniytyä, jonka aion käyttää ehkä lähinnä smoothie-juomiin. Yleensä sellaisen juon joka aamu.
Ja maistitestin tehdessäni huomasin, että lämpimän pähkinämäiseltä maistuu Keijunruusun kiulukka. Eikä varmasti haittaa, jos siemeniä jääkin vähän mukaan.
Loppukuivatuksen voin tehdä aivan kuten blogiystäväni Taina kertoi mummunsa tehneen, tuvan hellan sivulämmössä teräksisessä sihvilässä. Kiitos Tainalle vinkistä!
Jälleen elokuvamusiikkia Cast away...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!