tiistai 21. lokakuuta 2014

Tuuti lullaa...

Minulla on rugosa-ryhmän ruusuja ehkä 16 eri lajia, jotka ovat tarhassani  vielä niin pieniä, että suojella täytyy. Kuin lapsia peittää vuoteeseen. Tuhkaa ja kompostia annoin niillekin hennosti juurelle. Juttelin niille mukavia ja toivotin hyvää talviunta. Kun pakkanen jo kopristi maan pintaa, kävin naapurin isännän puheilla, jos saisin tien laidasta leikellä kuusen oksia. Hän tuumasi, että on aikeisssa muutenkin tuota metsää harventaa, joten kyllä passasi.

Siitä kannoin isot sylit kuusenhavuja pienten peitoksi. Jos kaikki nuo selviävät talvesta, voin laskea tarhani pensaslajeiksi jo yli 60. Laskin että samaiseen tarhaan mahtuu vielä ehkä 10 pensasta, mutta joillekin lajeille olen löytänyt muualtakin pihalta suojasia paikkoja. Eikä se tila vielä siihen lopu. Tila on hyvä, mutta tietää aina myös enemmän työtä. Täytyy vain suunnitella polkua siellä toisin, sekä kumppanikasveja sopivasti väliin, sellaisia, jotka voittavat rikkaruohot helpommasti.



Näinkin tuon työn jälkeen unta, että synnytin lapsen. Ihmeellisen lapsen, josta olin vähän huolissanikin. Se kun alkoi puhumaan aika pian, nousi pian myös kävelemään. Aivan liian pian. En ehkä ehdi ideoitteni perään niiden tulvalta. Minulle lapsi on aina tietänyt luovaa voimaa. Synnytystä kun on niin monenlaista.

Myös yhden 'haitallisesti' jalostetun ruusun olen hoitanut parhaan kykyni mukaan. Joskus lupailin itselleni, että en noita 'hienoja' talviarkoja ruusuja sitten hanki. Mutta tuo Jussi on vienyt sydämeni. Eli ruusu nimeltä John Davies, jota edellä olen esitellyt. Pitäähän jotain prameaa olla, kun muuten pihani on aika junttilaisen yksinkertainen harmauksineen! Etsimällä ja komuamalla kauppoja viimein löysin sille sopivaa peitettä. Tosin olen laittanut sen tukirimojen päälle siten, että sinne pääsee ilmaakin, Ehkä tuonnempana laitan sitä paremmin kiinni. Nyt uskon, että se tarvitseekin vähän nokkaansa pohjoista pakkasta sopeutuakseen paremmin. Hyvää unta sinullekin, Jussiseni!

Carolan tuutulaulu on niin kaunis!! Tästä voin sitä kuunnella silloin tällöin.

Hyvää talventuloa kaikille lukijoilleni!

Nyt voisi olla aikaa enemmän itse ruusutarinoillekin jälleen.

3 kommenttia:

  1. Peittelyä minäkin tänään tehnyt. Aloitin japaninvaahterasta..

    VastaaPoista
  2. Lapsiahan ne ruusut....niinkuin muutkin kukkaset ovat. Niitä palvoo, ruokkii, huolehtii, peittelee ja miettii selviääkö ne? Kuin omat lapset.

    Tuo ryhmä mulle ihan uusi, kun olen vasta alussa tässä ruusujutussa.

    Ihanaa, kun on iso piha, minne tehä uuisa ryhmiä. Onnea!

    Mukavaa talvenalkua :)

    VastaaPoista
  3. Sielläpä on hyvä ruusulasten uinua talven yli! Kiitos vinkistä, laitankin omille ruusuille myös havuja;)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!