Olipas mukava taas askarrella tuolla pihalla. Suunnitella (piirustukset tosin tein jo päässäni ja paperilla), sahailla ja pojalta lahjaksi saamallani porakoneella työnnellä ruuveja. Oli siinä minulla kaverikin apuna.
Kun on heinäseipäitä, jotka ovat vänkkyröitä ja vääriä, niin ei ole helppoa saada suoria kulmia, mutta ei ole tarkoituskaan. Luovaan hulluuteen kuuluu myös pieni leväperäisyys. Mittakeppiä ei ole mukana noissa hommissa. Omat silmät vain ja suhteellisuuden taju, se mitä on.
Ruustinna-ruusu kuuluu pohjoisiin kirkkoruusuihin. Sitä kutsutaan myös Sannaksi. Ruustinna on minusta parempi nimi, kiitos hänelle, joka keksi vähän kirkkomaisemman nimen, kunniaksi naiselle, joka oli kirkon isän tukena ja taustavoima. Joka usein hoiti sitä fyysistä tarvetta ja auttoi ihmisiä toisella tavalla.
Istutin tämän ruusun tuohon navetan edustalle yhtä aikaa Onnenruusun kanssa. Tosin Onnenruusu on kasvussa ottanut hurjan vauhdin, mutta ei Ruustinnakaan paljoa jälkeen jää. Tuhdisti se nousee korkeuksiinsa ja on kasvattanut uutta vahvaa vartta. Myös sen syysväritys sopii kauniisti tuohon punamultaista seinää vasten. Nyt kun Ruustinna on saanut lämpimän harmaan tukensa, toivon sille hyvää kasvua. Löysin vähän myös punaista vanhaa rimaa, jota käytin etuikkunan yläpuolella oleviin kattopuihin ja ristiin.
Johan on upea!
VastaaPoista