Pumpulilunta

Juoksin ulos aamutakki päällä ja huopatossut jalassa. Kissat kääntyivät ovelta perääni, olivat tulossa sisään, mutta kun huomasivat emännänkin suunnistavan ulos, tulivat perääni.

Maailma on niin julumetun kaunis!! Sain ensimmäiseksi lumiryöpyn katolta niskaani ja nauroin ääneen kissojen sitä kauhistellessa. Pehmeää se oli. Kuin märkää pumpulia. Pumpulilla päällystettynä vielä puut, pensaat ja hanget. Kissat hyppelivät riemuissaan kertoen hekin minulle tunteistaan. Minä kipittelin huopatossuissa hangella kameran kanssa.

 

 

Tekee mieli kirjata tähän Paula Havasteen keräämästä Loitsukirjasta muinaissuomalaista tuulahdusta: 

Mistä tuuli, sieltä mieli. Mistä vihma, sieltä viesti.

Nousi tuuli pohjoisesta, ahava ajattomasta, tuntureilta tuulisilta.

Tuli hyinen hyytöviima lahtehen nimettömähän, nimen tietämättömähän.

Tuuli nousi tavahalla viskoen vilua vettä, hyistä kelkkaa kiskotellen, jäätäen jokivesiä.

Lepy tuuli leppeäksi, lauhdu tuuli lauhkeaksi, mene tuulen teitä myöten, taivahan rekiratoja.

Mene hongissa hohaten, petäjöissä piehtaroiden talvimaillesi takaisin, kohti kaukaista kotoas,

takamaille tuntureiden, pohjoisen perukoille.

Talvi on pian poissa. Kevät sen pois puskee.

Kaihoisasti laulaa naapurini Raakel ja Revontulet!