Rumat pihanurkkani!

Ei kai kenelläkään ole rumia nurkkia pihallansa, joita on hyvä pitää vähän piilossa? 

Minullapa on. Tai ei niitä edes piilossa pysty pitämään. Laitan ne tähän ilkikurittani muistutukseksi itselleni. Jokohan ne tänä kesänä vähän petrautuisi?

Yksi paikka on liiterin pääty. Siinä on vanhan eteisen lattiaa pinossa, josta olen suunnitellut jonkinlaista kävelysiltaa tuolta parkkipaikan päästä suoraa reittiä pihalleni. Taustalla näkyy pajuja, jotka pitäisi vielä raivat pois. Myös roskakasa, joka näköjään syntyy joka syksy ja odottaa polttamistaan. Tällä paikalla ei ole ollut kiire. Voivoivoi! Ja raivata juuria pois, tasoittaa maata ja poistaa nokkosta ja juolasta! Vanha peltovalvattikin voi jostakin vielä nousta ylös! Kuitenkin siinä on vanhan vuosien takaisen lantatunkion vahvaa multamaata, jossa kasvaisi vaikka mitä.

Täytyy lohdutella itseä, että on ollut pahemmastikin. Tässä alla toinen aika ruma paikka, jota jotkut ovat ihmetelleetkin. Keräsin tuohon loput lahot leppäpuut ja olen kasannut siihen risuja, heiniä ja multajätettä yms. Oli pakko tukea sitä kaikkea, jottei se aivan leviäisi. Haaveena purkaa laudoitus  ja istuttaa siihen kurpitsoja, josko ne saisivat voimaa lahonneesta aineksesta. Siis kohopenkki!  Mielikuvana tietenkin, että niiden rönsyt kaartuisivat kauniisti pitkin kasaa... Unelmia pitää olla!

Aurinkopuolen seinä on ollut minulla surun aiheena monta vuotta. Kivijalka on ensinnäkin rikkonainen. Talvella veto pääsi lattian läpi ja joskus jäätyi jopa keittiön vesijohto. Nyt sitä nokkela poikani alkuhätään tilkitsi uretaanilla. Nyt talven aikana olen pyytänyt siihen remonttisuunntelman ja sainkin sen jo. Pyrin toteuttamaan sitä heti kun lumi sulaa. Tiedättekö muuten, että eläkeläisille tulee ilmaiseksi neuvonantaja, kun vain soittaa, joka tarkistaa paikkoja ja tekee ilmaisia suunnitelmia ja laskelmia remonteista? Ja hah, näette oman patenttini vesikourujatkeesta.

Nämä alla olevat pömpelit eivät ole puutarhakoristeita! Tässä savusaunan edessä muinoin sijaitse paljon käytetty kesäkeittiö kummavesikattiloineen, puuhelloineen ja savaustuspönttöineen. Kun hirsikehikko sen ympärillä lahoi ja hietikko-osa nurmettui, minun piti purkaa kaikki pois. Noita pömpeleitä en ole vielä saanut hajoitettua tai siirrettyä toiseen paikkaan. 

Oih, ja monta muuta asiaa haluaisin tehdä! Päämääriä pitää olla ja haasteita! Moni tietää mistä aloitin ja jopa muistaa ihastella mitä olen saanut aikaiseksi. Yksinkö? Vaikka yksin olen, niin kyllä moni ystävä ja naapuri on auttanut vähän vahvemmalla ja taitavammalla kädellä.  Mutta sopii monen miettiä sitä, kun on kaksi. Entä sitten kun on yksi?

Yksin maailmassa! Jorma Ikävalko