lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ikivihreä nurmikkoni

Olen aina naureskellut pihalleni, kun vieraani ovat siihen lumen sulamisen jälkeen tulleet. -Oi, sinullahan jo viheriöi piha!


Näin he ovat ihmeissään huudahtaneet. Eikö mitä! Sehän on vain sammalta. Tiedän, että joitakin se harmittaisi kauheasti, mutta minua ei. Siinä nurmella, sammal pohjana,  on niin mukava kesälläkin avojaloin kulkea. Ja sammaleesta huolimatta, ruohikko kasvaa niin rehevänä, että ruohonleikkurin kanssa on vaikea pysyä perässä. Ruohoakin riittää aivan runsaasti. Ainakin vielä.

En tiedä mihin vielä joudun tuon pihani kanssa. Ehkä joskus on kuitenkin syytä vähän ripotella siihen kalkkia.

Loppujen lopuksi sammalnurmestakin ollaan kahta mieltä. Toiset kauhistuvat ja uusivat nurmea. Sellaiseen en rupea. Sammaleeseen löytyy positiivinenkin puoli, esimerkiksi japanilaiseen tyyliin TÄSSÄ.  

Kuljin pihamaalla vähän katsastamassa millaista sammalta siinä oikein kasvaa. Talo on aikoinaan rakennettu paikalle, mistä on raivattu metsää,. Tässä on alunperin kasvanut iso sekametsä. Osa mäntytukeista on käytetty talon hirsiin. Joten sammallajeja kyllä löytyy.

        

Oikealla se yleisin sammallaji. Oliskohan se hiirensammalta? Oikealla eräs harvinaisempi ja vähäisempikin laji pihamaallani ei ole sammalta vaan jäkälää. Uskoisin sen olevan jotain nahkajäkälää. Alhaalla myös jäkälää, olisiko hirvensarvijäkälää?




Jopa karhunsammalta on siellä täällä, minusta se kaunein sammal, Alhaalla varmaankin seinäsammalta kiven kyljessä.


Antaa kaikkien kasvaa. Minun tehtäväni on varmaan pitää jonkinlaista järjestystä kuitenkin luonnon rehottamallekin tyylille. Alhaalla saunapiha, jossa on vielä muutakin työtä kuin nurmikko. Kivi- ja tiilipinot odottavat vuoroaan. Saunan kuistikin huutaa apua. Kuuntelen kyllä vähän päätäni puristellen. Tulen auttamaan, mutta pienen viiveen kera.

Ensimmäinen työni keväällä on raapia haravalla tuohon sammaleeseen vähän ilmareikiä ruohollekin kasvaa. Siksi teen pihan haravointia jo ennen kuin maa on edes sulanut tai kuivunut.



Johanna Kurkela ja Kuolevainen - kaunista!


11 kommenttia:

  1. Meilläkin on paljon sammalta kalkista huolimatta. Sitä pukkaa varjoisiin paikkoihin erityisesti, mutta on sitä auringossakin. Toissakeväänä esikoinen haravoi valtavat määrät sireeniaidan läheltä, kalkitsi ja lannoitti ja heitti sekaan uudet ruohonsiemetkin, mutta sama sammal siellä taas viheriöi. Minua se ei myöskään haittaa, ei lainkaan! Ja ruoho kasvaa ihan hyvin sitten kesällä, liikaakin.

    VastaaPoista
  2. Samanlaisia kokemuksia on meillä, kuten riitanpuutarhassa. Ahkerasta kalkituksesta huolimatta sammalta riittää. Omenapuiden luona ei nurmikkoa ole juuri laisinkaan ja siellä haravoiminen irrottaa sammalen. Välillä kylvänyt sinne uutta nurmisiementä, mutta sammal tulee vääjäämättä tilalle. Tulkoon, kauniisti vihertää.

    VastaaPoista
  3. Täällä myös sammal vihertää nurmikolla :) Ei puhettakaan, että alkaisimme uusia nurmikkoa sen takia. Kyllä paljon mieluummin hankkii uusia pensaita ja kasveja, kuin pistää rahansa nurmikon uusimiseen.

    VastaaPoista
  4. En säälittele teitäm kuten et itseänikään! Tämähän on luonnon muovaava ihana juttu!! Kiitos kokemuksistanne! Turha siis kalkkia siihen kylvää. Noh, jotakin voisin ripotella, sillain kuin karkiksi nurmelle. Kuljettehan tekin avojaloin nurmellanne. Se tekee hyvää koko yleiselle kunnolle, magneettinen tasapaino säilyy, eikö pöpöt iske niin helposti!

    VastaaPoista
  5. Mullaki oli yhesä pihasa sammalta keväällä ja sitte kesällä se jäi jonneki ruohon alle. Nykysesä on ollu paikoin liikaa sammalta ja muu ei kasva.

    VastaaPoista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Meillä taitaa sammal hiljalleen vallata koko nurmikon, mutta ei se minuakaan haittaa, en ole käynyt taistoon sitä vastaan. On kaunista ja on vähemmän ruohonleikkuuta.

    VastaaPoista
  8. Se jäkäläksi luulemasi vois hyvinkin olla keuhkosammalta. Muuten tykkään sammalista, mutta tuota sorttia vihaan. Perennapenkissä se valtaa alan ja tukahduttaa muut kasvit. Siksi se saa niskaansa etikasta, vedestä ja fairista tehtyä sekoitusta.

    Valoa viikkoosi, Leila!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehokosammal! Eikä! Sitä on valamopensaiden juurella. Se on tainnut viedä tilan minun sinililjoilleni, joita siihen toissa vuonna istutin. Taidanpa käyttää ohjettasi! Kiitos Tita! Valoa sinnekin!

      Poista
    2. Jäipä kirjaimia sanasta 'keuhkosammal'! Heh!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!