Joulunpunaisia ruusuja

Nyt on aivan hurjaa kukka-aikaa! Tämän kylmän, harmaan kesän voisi nimittää KUKKAKESÄKSI.

Vaikkakin kurjan kylmää, niin kukat kukkivat hurjassa loistossaan; villikukat, perennat, pensaat ja puut. 

Minulla hurjimpia ruusukukkijoita on tällä hetkellä Ilo, Onni, Olkkala, Sofia, Belle, Nukkeruusu ja Sointu. Karjalanruusunkin voisi lisätä samaan syssyyn. Pimpinellaruusuta kukkivat runsaasta, mutta kukinta alkaa jo olla ohi. Ja monet upeat rugosat, vaikka pensaana ovat vielä pieniä.

Päästäkseni sataan ruusulajikkeeseen minun oli hankittava keväällä muutamia uusiakin ruusuja. Niiden joukosta löytyy pari hehkuvan punaista ruusua. Tekee mieli nimittää niitä jouluisiksi ruusuiksi. Väri on joulun punainen.

Viime kesänä hankin Flammentanzin (Kordes 1955, Saksa), joka on juuri nyt kauniisti kukkiva. Tosin sen latvat paleltuivat, joten nyt se on ehtinyt vain noin metrin korkeuteen. Yritän peittää sen paremmin ensi talveksi, enkä ota sitä esiin liian aikaisin.

Toinen joulunpunainen ruusu on Robusta. Senkin tulisi kasvattaa vartta noin kahteen metriin, on luonteeltaan pensasruusu, mutta luulenpa, että täällä pohjoisessa saan tyytyä tuollaisen ryhmäruusun kokoon eli puoleen metriin. Ja voihan olla, että saan tyytyä tähän ainokaiseen kesäänkin, sillä onhan se vähän kylmänarka. Istutin sen lähelle Flammentanzia samalle eteläiselle seinämälle, joten senkin taivutan talveksi peitteen alle. Sitä kuuluu kuitenkin leikata keväällä, puoletkin pois, jos se sattuu säilymään. Mutta piristävä ilmestyshän se on puutarhan ruusujen joukossa ja vielä tuossa samanmoisen värin vieressä. Tämäkin ruusu on Kordesin peruja Saksanmaalta. Se on tosin Flammentanzia nuorempi, vuosi 1979. Samalla tavoin edellisen kera se hakeutuu ruusuklassikoiden joukkoon. Tämän katsotaan kuuluvan Rugosa-ryhmään. Se on risteytynyt rugosan ja jonkun tuntemattoman kasvin kanssa. 

Kolmas joulunpunainen ruusu on sitten kanadalaisiin ruusuihin kuuluva, Adelaide Hoodless. Tämän toin kotiini Särkän Perennataimistolta tänä keväänä. Ruusussa oli paljon nuppuja, mutta kyllä se odotutti kukkimista. Tai oikeammin aurinkoa kukkiakseen. Hentojen varsien päässä on paljon nuppuja. Istutin sen tuonne 'ranskalaiseen ruususalonkiini', koska en saanut siihen kysymääni ranskalaista taimea. Adelaide kuuluu kanadalaiseen Parkland-ryhmään ja nimensä se on saanut Naisten Instituution 75-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.

Itse Adelaide Hoodless (1855-1910) oli koulutuksen uudistaja, joka perusti kansainvälisen naisjärjestön Women's Institute ja oli uranuurtaja naisten aseman lujittamisessa. Tulee mieleen raahelainen Sofia Lybecker, sama suunta, mutta pienemmissä kuvioissa. Kaunis nainen, joten tässä kuva hänestä. Hän on päässyt myös kanadalaiseen postimerkkiin, huomasin.

Ruusun luojaksi nimetään H.H. Marshall Mordenin tutkimusasemalla Manitobassa, vuosi 1975. Ruusun esiäitejä ovat Fire King (Morden ruby) x Rosa arkansanan siementaimi.

Tämän ruusun kuuluisi selviytyä V-vyöhykkeellä. Saapa nähdä! Tämä melkein piikitön pensas tulee noin 1,5 metriä korkeaksi. 

Monta kuuluisaa tekijää liittyy ruusujen historiaan! Ja tekijää, jotka ovat vaikutteneet siihenkin, mikä naisten asema maailmassa on juuri nyt. Ja tekijää ruusullekin, mikä kauneuden valta sillä on jatkaa suosiotaan.

Ruusu Adelaide Hoodless löytyy naapurinkin puutarhasta. Ja eräs asiakas suri, kun oli jäänyt ilman ruusua, jota taidettiin myydä aika vilkkaasti loppuun taimistolla. 

Arvaatkaapa, mikä on joulun punainen Närpiössä?

Sadepäivän piristeeksi

Yhtenä sadehetkenä aloin penkoa tietoa tuon keltaruusun 'Williams' Douple Yellow'n kasvattajan tietoa herrasta John Williams 1800-luvulta. Nähtävästihän ruusu on tullut tietoisuuteensa vuonna 1828. Tässä täytyy sanoa, että jos minua kiinnostaa löytöruusut ja villiruusut, niin kyllä nuo historialliset ruusuklassikotkin.

Mutta nauratti minua vähäsen, kun huomasin mihin törmäsin John Williamsia etsien. Törmäsin suomalaiseen Virtaseen eli nimeen, joita löytyy tuhansia ja taas tuhansia varmaankin. Itse ruusumiehestä en löytänyt mitään. John Williamsia on koripalloilijaa, jousiampujaa ja jos muutakin kuuluisuuksia. 

Esimerkiksi tällainen ihanuus löytyi nimeltä John Williams Waterhouse, englantilainen taidemaalari (1849-1917), joka oli eritoten kiinnostunut maalaamaan mytologisia naishahmoja. Vähän minulle makeita, mutta sopii tähän heinäkuun harmauteen.

 

Tämä oli mielenkiintoinen kuva "Bleed area may no be visable"

Ja tämä kuva oli minusta kaunein huolimatta siitä, että se näyttää tähän keskeneräiseltä.

Kuuluisin John Williams on kuitenkin suuri elokuvasäveltäjämme, jonka musiikkia tässä sadepäivän ratoksi:

The Top 10 Most Beautiful Movie Soundtracks by John Williams

Arvausleikki!

Minä raukka en raski luopua yhdestäkään ruusu- tai puutarhakirjasta (tosin vanhoista, mutta ne eivät kelpaa kellekään), vielä. Joten ei minulla sellaisia arpajaisvoittoja ole, kun en ole liittynyt muutenkaan mihinkään.

Mutta voisin laittaa kahvilani maisemakortteja niille, jotka arvaavat mitä kuvani esittävät. Joissakin mukana pikku vinkki.

Eräänlainen pallokukinta

Yleensä puutarhan suurin lehti

Tälle ruusulle ominainen väri, kanadalainen

Eräästä naapurimaasta, kyllä Norjan löytöruusu, aika suosittu nykyään

Monien suosikki avaamassa nuppuaan, silkkinen ruusu

Annan lisää vinkkejä, jos kukaan ei vielä arvaa! Tulkaa leikkiin mukaan, näin sateisena hetkenä!

Mikä ihme Raahen ruusu?

Raahelaisilla on hyvin lujassa käsite, että Raahen ruusu on keltainen, niin kutsuttu viljaminkeltaruusu. Joitakin aikoja sitten kiitettiin, kehuttiin ja ihmeteltiin tämän keltaisen ruusun löytymistä Raahen vanhoista puutarhoista. Silloin ei vielä oltu löydetty muita raahelaiseksi nimettyjä ruusuja, joten mieliin jäi tämä kaunis keltaruusu. Enkä ihmettele sen hehkuttamista.

Siksi vieläkin kuulen puutarhassani kysymyksen: - Onko sinulla sitä Raahen ruusua? 

Ruusutarhani alkuvuosina olin hämilläni. Vuosien jälkeen ja ruusuihin enemmän perehtymisissä ymmärrän nyt oitis mistä on kyse. Kysymys on siitä ihanaisesta keltaisesta ruususta, jota muistini mukaan alunperin kasvoi Lapaluodossa ja sittemmin muissakin Raahen pihoissa. Olen jopa sepittänyt tästä ruususta tällaisen tarinankin ajatellen juuri Lapaluotoa ja meriltä tulleita miehiä lahjoineen. Tarina löytyy myös Ruusutarhan tarinoita ensimmäisestä osasta. 

Viljaminkeltaruusu

Valitettavasti ruusuasiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että tämä viljaminkeltaruusu on sama kuin "Williams' Douple Yellow", joka kuuluu Harisonii-ryhmään eli keltaruusuihin. Kuitenkin esimerkiksi ruusuasiantuntija ja kasvattaja Pirjo Rautio kirjassaan Suomen Ruusut mainitsee raahelaisen kannan tästä kirjoittamalla: Ei ihme, että viljaminkeltaruusun sanotaan olevan kestävin keltaruusu, koska Raahessa on säilynyt kanta 1800-luvulta.

Tämä sama lajike kasvoi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja todettiin englantilaisen John Williamsin kasvattamaksi lajikkeeksi vuodelta 1828. Ehkä juuri tästä suositusta keltaruususta on sitten risteytynyt muita lajikkeita, kuten 'Aurora', 'Maija Hesperia' ja 'Matti Hesperia', joista kaksi ensimmäistä minunkin on onnistunut jo yhden talven yli kasvattaa. Sitten on löydetty keltaruusun jäljiltä erilaisia löytöruusuja, kuten 'Nils', 'Paimio', 'Kiiminki' ja 'Oulu', joiden sukujuuri risteytymänä löytyy myös tarhapimpinellaruusuista. Luonnossa tapahtuu salaperäisiä yhtymiä, joiden kanssa ihmisellä ei aina ole mitään tekemistä. Ei muuta kuin löytää, ihmetellä, tutkia ja rekistöröidä niitä uusiksi lajikkeiksi ja kasvattaa niitä taimina lisää muillekin ihasteltavaksi, kuten omassakin puutarhassa nyt on.

Oma viljamini ei ole vuosien myötä oikein ehtinyt kukoistuksiinsa. Ruusu ei tykkää, kun sen paikkaa muutetaan. Pelkäsin jo kokonaan menettäväni sen, mutta nyt löysin muutamia nuppuja siitä sentään. Toisin on Paavolassa Liisa Pekkalan puutarhassa (kuva häneltä). Tässä hänen bloginsa, jos haluaa tutustua enemmänkin.

Viljaminkeltaruusu kukkeimmillaan (kuva Liisa Pekkala)

Tässä minun keltaruusujani lisää:

Nils

Paimio

Kiiminki

Mitä ovat harisonii-ruusut? Mikä on Teksasin keltaruusu? Tässä pikkuisen historiaa, mitä poimin Suomalaisesta Ruusukirjasta, Alanko-Joy-Kahila-Tegel. 

Keltaruusuja mainitaan olevan arabialaisessa kulttuurissa 1100-luvulla. Ensin tuli Eurooppaan Persiassa toimineen suurlähettilään Sir Henry Willockin ansiosta persiankeltaruusu 1837. Suomessakin on menestynyt tämä 'Persiana', persiankeltaruusu ja ihastuttanut kirkkaankeltaisella värillään. Ja arvata saattaa, että pian ruusujen kasvattajat esimerkiksi Englannissa alkoivat risteyttää keltaruusua silloisten pimpinellaruusujen kanssa. Näin teki John Williams ja kehitti mm. ruusun 'Williams' Douple Yellow'. Tätä kantaa on sitten löytynyt Raahestakin.

Muuallakin maailmaa oltiin uteliaita keltaruusuista. Yhdysvalloissa New Yorkissa innostui ruusujen kasvattamisesta asianajaja George Harison. Hänen puutarhastaan löydettiin myöhemmin kaunis keltaruusu, joka nimettiin hänen mukaansa 'Harison's Yellow. Sitä kutsuttiin myös 'Yellow Rose of Texas', koska ruusu levisi pian ympäri Yhdysvaltoja vankkurikaravaanien mukana. Siitä tehtiin laulukin. Tämän olen yhdistänyt edellä mainittuun tarinaani keltaruususta. Harisonin nimen mukaan nimettiin sittemmin koko ruusuryhmä keltaisia ruusuja, jotka risteytettiin pimpinellaruusujen (juhannusruusujen kaltaisten lajikkeiden) kanssa. Tästä nimitys Harisonii-ryhmä. 

Suomen taimistoissa myytäviä 'Paimio', 'Nils', 'Kiiminki', 'Oulu', 'Aurora' ja 'Hesperiat' ovatkin sitten niin kutsuttuja löytöruusuja, joiden alkuperä on tuntematon. Ihanan kestäviä ovat ainakin Paimio, Nils ja Kiiminki (en jaksa enää noita virallisia heittomerkkejä)! Olen hyvin ihastunut niiden nopeaan kasvuun ja runsaaseen kukintaan. Muista kasveista kerron sitten joskus myöhemmin, kun näen miten ne menestyvät.

Joka jaksoi näin pitkän sepustuksen lukea loppuun, ilmoitan ainakin ne kaksi varmasti raahelaista ruusua. Ne ovat 'Malvaruusu' eli 'Malvankukka', ihmeellinen ja täysin muista poikkeava ruusu, sekä Saloisten hautausmaalta Jari Särkän löytämä 'Sofia'. Tässä vielä tämä voimakaskasvuinen ja runsaasti kukkiva Sofia.

malvaruusu

Sofia

Matti Tuhkala ja hänen sävelmänsä Romanssifantasia, piano Craig Johnson

Kurjenmiekkoja, kurjenpolvia ja päivänliljoja sekä upeaa jalopähkimöä!

Iiris oli lapsuuteni kukka. Sen vanha matala lajike kukki ihanan violetin sinisenä eteisen nurkkauksessa. Kuvittelin aina, että sieluni on juuri sen sininen.

Tuota  samaa vanhaa iiristä minulla on vieläkin, pelastin sitä kerran lapsuuskodistani. Mutta en saanut sitä kunnolla tässä kukkimaan ja nyt se on heitelty jonnekin joutomaahan. Tiedän kyllä missä ja aion sen vielä saada kukoistamaan. Muut iirikset eli kurjenmiekkoja kyllä kukkii siellä täällä puutarhaani.

Siperiankurjenmiekka on aina yhtä upea rykelmä lammen rannalla.

Jopa vaalean sinistä kurjenmiekkaa löytyy jostakin, uppelukisssa kylläkin. Se täytyy pelastaa sieltä.

Ja keltainen puolivillikin kurjenmiekka on runsaasti kukkinut tänä kesänä. Sitä olen sirotellut tuonne läheisen puronkin varteen ja kukkii somasti siellä. Jopa naapurin isäntä traktorileikkurin kanssa oli sen huomannut ja jättänyt leikkaamatta.

Kaikki kurjellinen on komeaa, kuten kurkikin. Pojantytär ilkikurillaan kutsuu kahta lähipellolla syöskentelevää kurkea strutseiksi. - Kas siellä ne strutsit taas astelevat!

Kurjen polvi on kai mukava kehon osa, paksu ja voimakas, kun kukkakin on saanut siitä nimensä. Mietin, että kukka ei sitä muistuta, mutta lehti ehkä enemmänkin, ja oksan taipumiskohta.

Metsäkurjenpolvet vaaleana ja tummempana violettina leinikin seassa on se kaunein ketojen täyttäjä. Omassa puutarhassani kasvaa E-Ruotsista tuomani verikurjenpolvi komeina ryppäinä ja jalokurjenpolvi, yhtä sorttiä siitä. Nyt tosin siirsin sitä vähän tyhjiä ruusujen välejä koristelemaan, kuten tässä se mielestäni kaunis Ruskelan ja vanhan Raahen seminaarin ruusun välissä. Se on saanut roolikseen ruusun kumppanuuden.

Kauniita ryppäitä ovat myös tuolla savusaunakentän vieressä kahdenlaiset päivänliljat. Toinen on ihan keltainen, toisessa ruskehtavaa vivahdetta. Suuri on myös ruskopäivänliljan rypäs ihan yksityisenä, mutta se kukkii myöhemmin.

tuPitkäkestoinen kukinnaltaan ruskopäivänlilja

Tuo jääkarhu tuossa on kyllä parempi runsaiden morsiusangervojen keskellä kuin nyt jalopähkimön vieressä. Siinäkin on pieni lampi, jonka suihkulähde meni rikki.

Mikähän olisi tämän kesän hitti? No varmaankin tämä! Sataa, sataa, joten en ole edes hanuria kysynyt pihalleni vielä soittamaan.

Antti Tuisku - Hanuri 

Ruusutarhan hehkuvimmat!

Kaikki ovat ihmetelleet kukkivan luonnon runsautta. Kuin myös puutarhakukkien runsautta.

Laitan ja hehkuttelen tähän niitä upeimpia kukkijia. Jotkut ruusuthan ovat niin pieniä vielä, yrittävät nekin, mutta niiden kukintaa odotellaan vielä muutama vuosi.

Joka kevät yhtä ihana vaaleanvihreä ruotsalainen löytöruusu Nils vähän kuppimaisine kukkineen!

Oululainen luumuruusu Ainola on kukkinut kauniisti, vaikka on pieni vielä!

Ja nämä Kiimingin ihanat kermanväriset ruusut ihastuttavat jokaista näkijää!

 






Uskomattoman kukkarunsauden antoi raahelainen löytöruusu Sofia!

Altaica oli erityisen runsas, kuten muutkin yksinkertaiset nk. juhannusruusut, kuten Raahen seminaarin ruusu ja Linnanmäki.

Paimio oli myös runsaskukkainen ja alkaa aikuistua!

Juhannusmorsian on noussut esiin ihmisten silmissä erityisenä sulottarena!

Toiset ruusut vasta hierovat unisia silmiään, mutta pian kukoistavat!

Ruusutarhan kuulumisia

Ensin ikävät!

Tiedätte kaikki, että kipeä paikka kehossa vie hurjasti energiaa. Päkiääni väliin työntyy jokin puukko ja kävely on vaikeaa. Yöuni on huonoa kivun ja suonenvedon kanssa. Tiedän, että tämä on ohimenevää, koska pari vuotta sitten, onneksi talviaikaan, oli toisen jalan päkiä yhtä kipeä. Olen hoidellut kaikin eri tavoin, kävellyt runsaasti avojaloin, öisin laittanut piharatamokääreitä jne. Mutta ruohonleikkurin perässä se tekee kipeää.

Ruusa-kissaa oli purrut jokin takareidestä. Ontuu ja vaikeroi, kuten emäntänsäkin, mutta näyttää hellittävän.

Kirvat ovat hyökänneet joidenkin nuorempien ruusupensaiden kimppuun. Samoin vatukkakärsäkäs oli aikeissa käyttää pietarilaisen rupinkola-ruusun nuput vauvahautomona. Muuten noita katkenneita nuppuja on ihmeen vähän. 

Rupincola

Sää ei ole mieleinen ollenkaan taas.

Avoimien puutarhojen päivääni runteli liian suuri tapahtumarikkaus tällä seudulla. Samoihin aikoihin on ollut Raahe-Festivalit ja kaupunkitapahtuma jätti varjoonsa ruusupihani. Sekä pitkittynyt kevät. Hyvin vähän perennoitakaan oli vielä kukkivana. Ja vain kaksi ruusua kukassa.

Muutenkin keljutti vähän koko homma, Kovan työn tein perennojen ja muiden kuin ruusujen nimeämisessä. Huomasin, että jos ruusuja on 100, niin myös perennalajikkeita on lähes 100. Ne raukat kun aina jäävät ruusujen varjoon. No 50 ihanaa ihmistä kävi puutarhaani tervehtimässä ja sain viettää mukavan päivän.

En tiedä välittääkö monikaan Ruusutarhan tarina-kirjastani osa 2. Rohkeasti aina yritän tuoda esiin ruusujen ihmemaailmaa.

Mukavat asiat!

Povaan hurjasti ruusunkukkia. Monet alkavat availemaan nuppujaan. 

Heleän lehtivihreä Nils!

Kermankeltainen harisoni-ruusu Kiiminki

Kaunis Kempeleen kaunotar

Kaikki pensaat ovat talvehtineet hyvin. Kärsiviä ovat kuitenkin valamonruusu ja Tove Jansson. Pikkuinen Red Nelly ei monen vuoden yrityksestä huolimatta jaksanut nostaa varttansa enää. Kuoli. Mutta sittenkin on tuo 100 eri ruusulajiketta Suomen synttärivuoden kunniaksi, oikeastaan enemmänkin, kun laskin. Ja 100 keijua maalauksissa ovat tuottaneet suurta iloa! Ja vielä enemmän ne näkymättömät keijut!

Rakas siskoni miehensä ja serkkutyttöni kanssa tulee tällä viikolla vierailemaan. Olenkin siskolle kaivanut monta ruusun juurivesaa. Hän on päässyt eläkkeelle ja on myös innokas puutarhuri.

Kun suljin kahvilani, painelin kiireen vilkkaa tänä iltana Jari Janssonin galleriaan kuuntelemaan intiimitunnelmassa neljä tuntia raahelaisia laulajia, soittajia, lausujia, runoilijoita! Upea ilta!  

Savusaunan remontti on sujunut vauhdikkaasti ja viimeistään syksypimeällä päästään kunnolla saunomaan. Kiitos pojalleni!

Ja kaiken tämän touhun keskellä haluan kiittää kaikkia teknisiä koneitani, jotka suovat minulle sujuvan toiminnan eläkeläisen kiireen keskellä: pyykinpesukone, tiskipesukone, sähkövatkain, puhelin, netti, trimmeri ja ruohonleikkuri sekä rakas vanha autoni! Pyöräkin! Kiitos keijuille, jotka vahtivat puutarhaani ja kiitos ilkikuriselle tontulle, joka ei ihan kaikkia työkaluja kuitenkaan hukkaa.

Rönsyakankaali kukkii monessakin paikassa.

Keltainen kurjenmiekka kukkii paljon!

Ja puolivillissä pihassani kukoistaa myös tietyissa rajoissa
luonnonkukat, tässä juhannuskukka!

Metsätonttu on edelleen ideoita täynnä. Ruusumuori ihan hulluna ja itse emäntä ei anna periksi pikku vaivoille! Mukava omata monta persoonaa tai oikeammin roolia. En ole ihan silla lailla sekaisin sentään.

Mm. tämän laulun kuulin tänä iltana niin kauniisti Leila Riihijärven laulavan. Tässä sen laulaa Laila Kinnunen, Tiet