Mikä ihme Raahen ruusu?

Raahelaisilla on hyvin lujassa käsite, että Raahen ruusu on keltainen, niin kutsuttu viljaminkeltaruusu. Joitakin aikoja sitten kiitettiin, kehuttiin ja ihmeteltiin tämän keltaisen ruusun löytymistä Raahen vanhoista puutarhoista. Silloin ei vielä oltu löydetty muita raahelaiseksi nimettyjä ruusuja, joten mieliin jäi tämä kaunis keltaruusu. Enkä ihmettele sen hehkuttamista.

Siksi vieläkin kuulen puutarhassani kysymyksen: - Onko sinulla sitä Raahen ruusua? 

Ruusutarhani alkuvuosina olin hämilläni. Vuosien jälkeen ja ruusuihin enemmän perehtymisissä ymmärrän nyt oitis mistä on kyse. Kysymys on siitä ihanaisesta keltaisesta ruususta, jota muistini mukaan alunperin kasvoi Lapaluodossa ja sittemmin muissakin Raahen pihoissa. Olen jopa sepittänyt tästä ruususta tällaisen tarinankin ajatellen juuri Lapaluotoa ja meriltä tulleita miehiä lahjoineen. Tarina löytyy myös Ruusutarhan tarinoita ensimmäisestä osasta. 

Viljaminkeltaruusu

Valitettavasti ruusuasiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että tämä viljaminkeltaruusu on sama kuin "Williams' Douple Yellow", joka kuuluu Harisonii-ryhmään eli keltaruusuihin. Kuitenkin esimerkiksi ruusuasiantuntija ja kasvattaja Pirjo Rautio kirjassaan Suomen Ruusut mainitsee raahelaisen kannan tästä kirjoittamalla: Ei ihme, että viljaminkeltaruusun sanotaan olevan kestävin keltaruusu, koska Raahessa on säilynyt kanta 1800-luvulta.

Tämä sama lajike kasvoi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja todettiin englantilaisen John Williamsin kasvattamaksi lajikkeeksi vuodelta 1828. Ehkä juuri tästä suositusta keltaruususta on sitten risteytynyt muita lajikkeita, kuten 'Aurora', 'Maija Hesperia' ja 'Matti Hesperia', joista kaksi ensimmäistä minunkin on onnistunut jo yhden talven yli kasvattaa. Sitten on löydetty keltaruusun jäljiltä erilaisia löytöruusuja, kuten 'Nils', 'Paimio', 'Kiiminki' ja 'Oulu', joiden sukujuuri risteytymänä löytyy myös tarhapimpinellaruusuista. Luonnossa tapahtuu salaperäisiä yhtymiä, joiden kanssa ihmisellä ei aina ole mitään tekemistä. Ei muuta kuin löytää, ihmetellä, tutkia ja rekistöröidä niitä uusiksi lajikkeiksi ja kasvattaa niitä taimina lisää muillekin ihasteltavaksi, kuten omassakin puutarhassa nyt on.

Oma viljamini ei ole vuosien myötä oikein ehtinyt kukoistuksiinsa. Ruusu ei tykkää, kun sen paikkaa muutetaan. Pelkäsin jo kokonaan menettäväni sen, mutta nyt löysin muutamia nuppuja siitä sentään. Toisin on Paavolassa Liisa Pekkalan puutarhassa (kuva häneltä). Tässä hänen bloginsa, jos haluaa tutustua enemmänkin.

Viljaminkeltaruusu kukkeimmillaan (kuva Liisa Pekkala)

Tässä minun keltaruusujani lisää:

Nils

Paimio

Kiiminki

Mitä ovat harisonii-ruusut? Mikä on Teksasin keltaruusu? Tässä pikkuisen historiaa, mitä poimin Suomalaisesta Ruusukirjasta, Alanko-Joy-Kahila-Tegel. 

Keltaruusuja mainitaan olevan arabialaisessa kulttuurissa 1100-luvulla. Ensin tuli Eurooppaan Persiassa toimineen suurlähettilään Sir Henry Willockin ansiosta persiankeltaruusu 1837. Suomessakin on menestynyt tämä 'Persiana', persiankeltaruusu ja ihastuttanut kirkkaankeltaisella värillään. Ja arvata saattaa, että pian ruusujen kasvattajat esimerkiksi Englannissa alkoivat risteyttää keltaruusua silloisten pimpinellaruusujen kanssa. Näin teki John Williams ja kehitti mm. ruusun 'Williams' Douple Yellow'. Tätä kantaa on sitten löytynyt Raahestakin.

Muuallakin maailmaa oltiin uteliaita keltaruusuista. Yhdysvalloissa New Yorkissa innostui ruusujen kasvattamisesta asianajaja George Harison. Hänen puutarhastaan löydettiin myöhemmin kaunis keltaruusu, joka nimettiin hänen mukaansa 'Harison's Yellow. Sitä kutsuttiin myös 'Yellow Rose of Texas', koska ruusu levisi pian ympäri Yhdysvaltoja vankkurikaravaanien mukana. Siitä tehtiin laulukin. Tämän olen yhdistänyt edellä mainittuun tarinaani keltaruususta. Harisonin nimen mukaan nimettiin sittemmin koko ruusuryhmä keltaisia ruusuja, jotka risteytettiin pimpinellaruusujen (juhannusruusujen kaltaisten lajikkeiden) kanssa. Tästä nimitys Harisonii-ryhmä. 

Suomen taimistoissa myytäviä 'Paimio', 'Nils', 'Kiiminki', 'Oulu', 'Aurora' ja 'Hesperiat' ovatkin sitten niin kutsuttuja löytöruusuja, joiden alkuperä on tuntematon. Ihanan kestäviä ovat ainakin Paimio, Nils ja Kiiminki (en jaksa enää noita virallisia heittomerkkejä)! Olen hyvin ihastunut niiden nopeaan kasvuun ja runsaaseen kukintaan. Muista kasveista kerron sitten joskus myöhemmin, kun näen miten ne menestyvät.

Joka jaksoi näin pitkän sepustuksen lukea loppuun, ilmoitan ainakin ne kaksi varmasti raahelaista ruusua. Ne ovat 'Malvaruusu' eli 'Malvankukka', ihmeellinen ja täysin muista poikkeava ruusu, sekä Saloisten hautausmaalta Jari Särkän löytämä 'Sofia'. Tässä vielä tämä voimakaskasvuinen ja runsaasti kukkiva Sofia.

malvaruusu

Sofia

Matti Tuhkala ja hänen sävelmänsä Romanssifantasia, piano Craig Johnson