maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ruusutarhan kuulumisia

Ensin ikävät!

Tiedätte kaikki, että kipeä paikka kehossa vie hurjasti energiaa. Päkiääni väliin työntyy jokin puukko ja kävely on vaikeaa. Yöuni on huonoa kivun ja suonenvedon kanssa. Tiedän, että tämä on ohimenevää, koska pari vuotta sitten, onneksi talviaikaan, oli toisen jalan päkiä yhtä kipeä. Olen hoidellut kaikin eri tavoin, kävellyt runsaasti avojaloin, öisin laittanut piharatamokääreitä jne. Mutta ruohonleikkurin perässä se tekee kipeää.

Ruusa-kissaa oli purrut jokin takareidestä. Ontuu ja vaikeroi, kuten emäntänsäkin, mutta näyttää hellittävän.

Kirvat ovat hyökänneet joidenkin nuorempien ruusupensaiden kimppuun. Samoin vatukkakärsäkäs oli aikeissa käyttää pietarilaisen rupinkola-ruusun nuput vauvahautomona. Muuten noita katkenneita nuppuja on ihmeen vähän. 

Rupincola

Sää ei ole mieleinen ollenkaan taas.

Avoimien puutarhojen päivääni runteli liian suuri tapahtumarikkaus tällä seudulla. Samoihin aikoihin on ollut Raahe-Festivalit ja kaupunkitapahtuma jätti varjoonsa ruusupihani. Sekä pitkittynyt kevät. Hyvin vähän perennoitakaan oli vielä kukkivana. Ja vain kaksi ruusua kukassa.



Muutenkin keljutti vähän koko homma, Kovan työn tein perennojen ja muiden kuin ruusujen nimeämisessä. Huomasin, että jos ruusuja on 100, niin myös perennalajikkeita on lähes 100. Ne raukat kun aina jäävät ruusujen varjoon. No 50 ihanaa ihmistä kävi puutarhaani tervehtimässä ja sain viettää mukavan päivän.

En tiedä välittääkö monikaan Ruusutarhan tarina-kirjastani osa 2. Rohkeasti aina yritän tuoda esiin ruusujen ihmemaailmaa.


Mukavat asiat!

Povaan hurjasti ruusunkukkia. Monet alkavat availemaan nuppujaan. 

Heleän lehtivihreä Nils!

Kermankeltainen harisoni-ruusu Kiiminki

Kaunis Kempeleen kaunotar

Kaikki pensaat ovat talvehtineet hyvin. Kärsiviä ovat kuitenkin valamonruusu ja Tove Jansson. Pikkuinen Red Nelly ei monen vuoden yrityksestä huolimatta jaksanut nostaa varttansa enää. Kuoli. Mutta sittenkin on tuo 100 eri ruusulajiketta Suomen synttärivuoden kunniaksi, oikeastaan enemmänkin, kun laskin. Ja 100 keijua maalauksissa ovat tuottaneet suurta iloa! Ja vielä enemmän ne näkymättömät keijut!

Rakas siskoni miehensä ja serkkutyttöni kanssa tulee tällä viikolla vierailemaan. Olenkin siskolle kaivanut monta ruusun juurivesaa. Hän on päässyt eläkkeelle ja on myös innokas puutarhuri.

Kun suljin kahvilani, painelin kiireen vilkkaa tänä iltana Jari Janssonin galleriaan kuuntelemaan intiimitunnelmassa neljä tuntia raahelaisia laulajia, soittajia, lausujia, runoilijoita! Upea ilta!  

Savusaunan remontti on sujunut vauhdikkaasti ja viimeistään syksypimeällä päästään kunnolla saunomaan. Kiitos pojalleni!


Ja kaiken tämän touhun keskellä haluan kiittää kaikkia teknisiä koneitani, jotka suovat minulle sujuvan toiminnan eläkeläisen kiireen keskellä: pyykinpesukone, tiskipesukone, sähkövatkain, puhelin, netti, trimmeri ja ruohonleikkuri sekä rakas vanha autoni! Pyöräkin! Kiitos keijuille, jotka vahtivat puutarhaani ja kiitos ilkikuriselle tontulle, joka ei ihan kaikkia työkaluja kuitenkaan hukkaa.

Rönsyakankaali kukkii monessakin paikassa.

Keltainen kurjenmiekka kukkii paljon!

Ja puolivillissä pihassani kukoistaa myös tietyissa rajoissa
luonnonkukat, tässä juhannuskukka!

Metsätonttu on edelleen ideoita täynnä. Ruusumuori ihan hulluna ja itse emäntä ei anna periksi pikku vaivoille! Mukava omata monta persoonaa tai oikeammin roolia. En ole ihan silla lailla sekaisin sentään.

Mm. tämän laulun kuulin tänä iltana niin kauniisti Leila Riihijärven laulavan. Tässä sen laulaa Laila Kinnunen, Tiet

8 kommenttia:

  1. 50 vierasta on kiva määrä, siinä ehtii hyvin jutella useamman kanssa. Vattukärsäkästä on meillä tosi vähän tänä vuonna, ei lähes ollenkaan. Se on hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, iskit asian ytimeen! Juuri nuo kasvoista kasvoihin hetket ovat minullekin mielekkäimmät! Ja olihan minulla ystävä auttamassa. sain todella tarinoida ihmisten kanssa.

      Poista
  2. Minulta on niin jäänyt noiden pentujen tultua toisten blogit lukematta. Harmittaa, mutta elämä kuljettaa ja yllättää. Tai en pennuista tietenkään ole harmissani. Ihania pieniä koiranalkuja. Täällä sataa vettä aivan oikoisenaan, varmaan hyvä niin. Katsoin joitain perennoja, että olivat aivan lurpallaan.
    Tsemppiä Leila! Eiköhän kantapää anna periksi kun hoidat sitä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa vähän olla kaikilla puutarhureilla sama juttu, että ei ehdi muiden blogeja huomioida. Jokainen vain hehkuttaa ittellensä tätä kesän hurmaa.
      Nyt satoi täälläkin kaatamalla. Onneksi kukkii vain muutama ruusupensas.

      Poista
  3. Vaiva kuulostaa luupiikiltä! Lepo olisi oikeaa hoitoa. Itselläni oli kantapäässä talvella ja sain pari viikkoa saikkua ja kehotuksen liikkua minimäärän. Parani.

    Voi, olisin suonut sinulle enemmän vieraita päivääsi, mutta sentään ne 50 kävi. Ja kuten Katja sanoi, ehtii paremmin jutella vieraiden kanssa. Huomasin tämän, kun olin itse Navettapiian pihalla, olis ollut hirveesti puhumista, mutta piti antaa muillekin tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se ole kantapäässä, vaan tuossa jalkakaaressa. Itse nimittäisin sitä jännepinteeksi. Jonkinlainen tulehdus päällä koko ajan ja se väsyttää. Yritän nyt hauduttaa männynkärkkäteetä. Jos joisi sitä muutama päivä.
      Se on tuo yrittäjyys, joka on pilvi tuossa harteilla. Pitäs jottain saada, kun antaa, ettei turhanpäiten touhua ja leivo. Kyllä pian lopetankin tämän homman.

      Poista
  4. Kaunis on sun pihapiiri, nuo vanhat rakennukset ja ruusut sopii yhteen niin ihanasti!
    Mä en tänä vuonna ehtiny osallistua avoimiin puutarhoihin ollenkaan, oltiin muualla reissussa. No josko ens vuonna taas.
    Mulla tuo ruusutuntemus on vielä vähän heikkoa, osaatko sanoa mikä toukka iski mun ruusuihin, kun suviruusuista ei ehtiny edes lehdet aueta? Kaikki lehdenalut ihan käpristyi ja ruskettu, toukkia löytyi joka oksan päästä lehtien sisältä. Nyt näkyy kasvattavan uutta vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääriäinenhän siellä tekee suojaa itselleen. Näitä kääröjä minäkin nyhdin alkukesästä ja laitoin pesään. Nyt tapaan vielä jonkun ja puristan toukan sen sisällä kuoliaaksi. Kamala murhaaja! Ehkä alkuvaiheessa auttoi toluvesikin, jota suihkutin. Itse olen naapurista ottanut jo parikin kertaa suviruusun alun, mutta ei lähde kasvamaan. Ehkä se haluaakin komeilla sitten yksin naapurissa, jossa on iso pensas ja tien varrella pitkä rivistö. Mutta hassulta tuntuu... olla ilman suviruusua, tämän seudun erästä yleisimmistä ruusuista.

      Poista