lauantai 30. kesäkuuta 2018

Mitä kuuluu Metsätontun puutarhaan 2018?

Toukokuu oli ihmeellinen, eikö vain? Kesä alkoi! Oliko se tottakaan!

Ja vahingollinenkin. Otin joiltakin ruusupeitteitä aivan liian aikaisin pois ja ne suorastaan paloivat.
Näin kävi esim. Merveille, Pohjantähdelle ja Presidentti Kekkoselle. Pohjantähti sentään kasvaa uudestaan ja joitakin versoja on varsiin puhjennut. Mutta toisissa ei näy mitään elämää. Myös Adeleide Hoodless on mennyttä. Mutta pientä se, jos kolme ruusua menetin. On vielä 111 lajia elossa ja kasvamassa!

Ruukkuruusut kaivoin mullasta vinosti siellä makaamasta harson alta, jonka päällä oli vielä kutteripuruakin. Voi kuinka hienosti siellä selvisivät ja ovat nyt komeita nupuillaan.

Sitten tulikin se viileä kesäkuu, jolloin kaikki jotenkin lamaantui.

Suuren osaa tarhapimpinella- eli spinosissimaruusuista kukkii huonosti. Ne kukkivatkin aivan hurjasti viime kesänä, joten nyt pukkavat vain uutta versoa. Näitä on esim. Rosa Rupincola ja Nils ja muutkin yksinkertaiset juhannusruusun sukulaiset. Hurjasti piti leikata mm. Linnanmäkeä ja yllättävää, Sointua myös, joka oli viime kesän prinsessoja.

Mutta on ollut kesäkuun iloakin. Laitan niistä muutamia kuvia kesäkuulta:


Linnanmäki kukkii harvakseltaan, mutta sitäkin isommat ovat sen kukat! Nyt näyttää työntävän enemmän nuppuja latvaosiin.


Oikeastaan Martta, rugosalajike, oli nyt kevään ensimmäinen kukkija, mutta nuppua lämmitti kovasti kivipolku, jota vasten pensas on lamonnut. Martta on ryöpsähtänytkin aika laajalle, joten syksyllä taidan sitä aika kovasti karsia.



Ristinummi isoine kukkineen on ollut oikein silmäniloni. Voi kun nuo herkät kukat kestäisivät pikkuisen kauemmin! Kukka on ainakin 10 senttiä leveä, jos ei enemmänkin.


Minulla on kolmessa paikkaa tätä Torniolaaksonruusua ja viimeinkin ne kukkivat runsaasti. Uskon, että ostamani mökinruusukin on samaa lajia. Vaikea havaita eroa.


Wasagaming on komea, täynnä kukkia ja nuppuja ja on valloittanut paikkaa laajalti. Minulla on kiirus saada sille köynnöstävä tuki jollakin tapaa syksyllä. Nyt se nojautuu vielä kolmeen karhuun siinä vieressä. Ihana ruusu!



Kiimingin kaksi keltaruusua kukkivat ruusuaidan portin molemmin puolin runsaasti, mutta sen ehtinyt matkan vuoksi sitä kuvata. Kauniita olivat.

Mutta sitten on nämä suruisat pimpinellat. Niiden  vuoro on kukkia ensi kesänä, sillä niin paljon ne nyt pukkaavat uusia versoja ja kasvavat muuten. Juhannusmorsian ja Nils olivat viime kesän suuria kukkiajoita, mutta nyt kasvaa Nils vihreänä ja morsian on runsain mitoin raakattu. Pimpinellaruusuissa eritoten oli paljon kuivia oksia.

 
Tässä muutama Nilsin kuppimaisista kukista.


Mutta heinäkuulle on luvassa runsaasti ruusujen kukintaa! Minulla olisikin ollut huomenna avoimet puutarhapäivät ja kahvilanavauspäivä, mutta joskus ei käy kuten on suunnitellut. Täytyi perua monet hommat, sillä voimat eivät riitä nyt edes kaikkeen puutarhanhoitoon. Onneksi löytyy apua pahimpaan hätään ja välillä jaksan itsekin jotakin tehdä.

Toivotaan parempia aikoja!


17 kommenttia:

  1. Toivotaan sinulle parempaa vointia! Lohdullista kuulla etä muillakin juhannusruusun sukuiset kukkivat tänä vuonna heikosti ja että niitä sai karsia paljon, niin kävi minullakin. Ehkä ensi kesä on parempi niiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on! Varsinkin nuoremmilla pimpineilloilla on tällainen vuorovuosi.

      Poista
  2. Meilläkin oli juhannusruusu harottava risukasa keväällä, ja edelleen... Kiva, kun sait apua. Parempia vointeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oppinut nöyrästi ottamaan apua vastaan. Ja ihmeesti sitä on löytynyt.

      Poista
  3. Voimia Sinulle ystäväiseni <3 Martta ruusu täytyykin jostain etsiä käsiinsä, pitäähän meidän sulkarouvalla olla oma nimikkoruusu pihassa, kun semmoinen kerran on olemassa :) Olen kuullut olevan myös Hillevi niminen ruusu, pitääköhän se paikkansa?
    Ihania ruusuja sinulla ja huima määrä erilaisia <3

    VastaaPoista
  4. Tänään sinua ajattelinkin, kun oli avoimet puutarhat! Mukava kuulla, että ruususi kukkivat ja ilahduttavat toipilasta. Onneksi ruusut antavat myös paljon anteeksi - vaatimattomia kun ovat.

    Meillä pimpinellat kukkivat ihan hyvin. Viimeinkin on lämpöä ja aurinkoa ruusuille - ne kiittävät! Voimia sinne!

    VastaaPoista
  5. Vointia ruusumuorille. Eka kertaa löysin blogisi ja olipas upeita kuvia ruusuista. Itse olen nyt tälle kesälle hurahtanut ruusuihin ja oliskin kiva käydä vierailemassa puutarhassasi sitten kun sinulla on voimia ottaa vieraita vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Uskon, että ensi kesänä olen voimissani. Kaipaan kahvilani pitoa ja ruusujeni hoitoa, kuten perennoittenkin. Moni suunnittelemani juttu jäi tekemättä, mutta tulee uusi kesät! Tervetuloa sitten katsomaan. Ilmoittelen kyllä.

      Poista
  6. Kiva kuulla sinusta! Olen välillä kurkannut blogiasi, mutta se on ollut tauolla. Toivottavasti voimasi palaavat.
    Minulla ruusut ovat myös temppuilleet, viime vuonna kukinta oli paljon parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin iloisesti yllättnyt, kun avasin blogini. Te muistitte minua vielä! Hassua, että puhelimessa ei teidän kommentit näkyneet.

      Poista
  7. Toivon sinulle parempaa vointia! <3 Mukava lukea kuulumisiasi, olenkin jo ehtinyt kaipailla niitä. Kauniita ruusuja siellä on kukassa ja lisää upeaa kukintaa on varmasti luvassa. Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ollut vähän erilainen kesä. Tuntuu, että ruusutkin ovat helteessä varsinkin, olleet yhtä heikoilla kuin emäntä itse. Ne olisivat tarvinneet paljon enemmän vettä, jota en jaksanut kantaa, vaikka rännien alla saaveissa olikin sitä. Jos taas laittaa sadettimen päälle, kasvaa ruohokin, jota en aina jaksannut leikata. Onneksti apua sain.

      Poista
  8. Oi, kiitos kommenteistanne täällä. En ole nähnyt niitä puhelimessani, sillä en ole juurikaan ollut tietokoneella. Tosiaan, alkuvuodesta löytyi rintasyövän paholainen, jota nyt on hoidettu 8 kertaa sytosmyrkkyä kolmen viikon välein, ei pääse leviämään. Nyt syyskuun lopulla on edessä vihdoin leikkaus. Tähtään ensi kesään, terveyteen ja uuteen voimaan. Olen hyvin positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi pahoittelen, etten ole jaksanut lukea blogejakaan saati sitten kommentoida. Kun sain esikoiskirjani, onneksi ennen sairastumistani, valmiiksi, hylkäsin tietokoneeni vähäksi aikaa ja katselin vain antroid-puhelimen terveisiä. Enköhän tässä syksyllä voi palata asiaan, samalla kun kirjoittelen jatkoa tarinaani.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!