Mitä kaunista löytyisi puutarhastani?

Viikonloput ovat vapaita sädehoidoista. Miten kaunis ja mukava päivä tänään!  Se viimeinen lämmin syksypäivä! Ja onnistuneesti sen vietinkin. Näytin eräälle ystävälleni, että kyllä näin pohjoisessakin on suppilovahveroita. Korit tulivat täyteen.

Valmistin aterian ja kutsuin naapureita syömään. Sitä ennen ehdin pyöriä tuolla puutarhassa ja etsiä kaikkea mahdollista kaunista kamerani silmiin. Ja löytyihän sieltä!

En onnistunut ihan saamaan sitä ruosteenpunaista varrenväriä, mitä olen aina ihaillut nukkeruusussa. Se on aivan ihana laadultaan!

Hienohelma siinä lähistöllä työntää meheviä varsia. Saa nähdä tohdinko niitä leikellä ensi keväällä, jolloin uskon sen kukkivan. Sitä se ei tehyt tänä kesänä.

Mikähän voima jyllää noissa sisarusruusuissa, Sävelessä ja Soinnussa! Ne eivät haluaisi talvilepoon ollenkaan. Ovat vihreitä kuin mikä. Onneksi eivät enää nuppuja työnnä.

Pysähdyin Betty Blandin kohdalla. Sillä on varmaan punaisimmat varret mitä kellään toisella ruusulla puutarhassani.

Ja kaikkein rubiinimaisimmat kiulukat ovat punalehtiruusulla!

Neilikkaruusu olisi halunnut vielä kukkia. Onkohan se vähän väärässä paikassa, kun usein kukkii vasta syysmyöhään?

Ruusupoluista on tullut mukavan sammaleisia. Ikävä juolaheinä on kadonnut. Onkohan syynä siihen se, että olen hoitanut polkuani soodavedellä. Samoin vanhentuneet jugurtit olen kaatanut kivien väliin. Tosin on paikkoja vielä, joita en ole käsitellyt. Käytän siellä heinäpäätä.

Mukavia hörhelöitä on myös valkoisella myskimalvalla ja tuolla alimmaisella. Kamala etten yhtäkkiä muista tutun kukan nimeä. Ehkä lukija arvaisi mikä se on?

Kiitos tästä kauniista päivästä, jota kissanikin ihailivat, eivät sisällä pysyneet, vain syömässä kävivät! Kissatkin näyttävät riemunsa sillä, että laukkaavat pitkin pihaa. Kissoille ei riitä pelkkä maa, vaan ne myös kiipeävät puusta puuhun!