perjantai 11. maaliskuuta 2011

Hyvästi rakas ruusumieheni!




 Voipunut ruusu sairaalan pöydällä

Kuolemasta tai hyvästijätöistä ei pitäisi yleisesti puhua. Ja varsinkaan netissä! Minä puhun.

Mielestäni sairaudet, vanhuus ja kuolemakin ovat elämää, sen sisältöjä. Mikään ei lopu siihen, sisältö vain vaihtuu ja syntyy erilainen kasvu. Ei helpolla tavalla.

Mieheni kuoli kauniisti huokaisten, tosin keuhkot krohisivat ja kädet eivät enää liikkuneet. Katse löysi saattajat vuoteensa vierestä. Sieltä silmistä kohtasin saman kumppanin, jonka kanssa olin elänyt ilman mitään ahdistusta 30 vuotta. Hän oli 87 vuotta vanha, kaksi perhettä kasvattanut, monessa yhteisöllisissä yhteishankkeissa ollut mukana, luonut vahvasti ympäristöä. Rohkea mies! Otti minutkin, aikoinaan nuoren villipeuran ja lupasi minulle kaksi poikaa.  Hän rakasti meitä ja ihmisiä ympärillään ja hän rakasti ruusuja.

Ruusutarhan hänelle muistoksi teen. 


Oma lohturuusu tupani pöydällä (Marie Claire)

Kihlajaismatkan teimme Hetta-Pallas-maastoon vaeltaen. Ja hyvin meni. Häämatkan teimme ruusujen (eipä ihmekään) saarelle Gotlantiin sitä ympäri pyöräillen. Hyvin meni. Ukkoni muisti aina hymyillen onnellisena ne ruusupensaat, joiden alla kuuntelimme meren kohinaa. Ja elämän arkimatkakin meni hyvin.

Nyt tilasin valkoisen yksinkertaisen arkun ja yhden tummanpunaisen ruusun sen päälle.
Sydämessä, mielessä ja ehkä sielun syvimmässä sopukassani hän on aina läsnä, kuten myös talossa, jonka hän itse hirsistä rakensi. Ja pellolla, tulevalla ruusutarhalla, jonka hän itse muokkasi metsän ääreen.

Hyvästi rakas tässä elämässä… 



14 kommenttia:

  1. Noita lankoja punoutuu joskus jotenkin hyvin kauniisti yhteen. Olin tänään kuulemassa kirkossa kun mieheni kelloja soitettiin. Olivat valinneet juuri saman virren laulettavaksi kuin minulla tuossa lopussa Isokosken laulamana. Itku tuli taas. Lohduttavasti.

    VastaaPoista
  2. 'Kaunis on kuulla kutsua Luojan,
    nukkua silloin kun uupunut on.
    Siirtyä sinne missä on rauha,
    missä on tuskakin tuntematon.'

    Lohtua sinulle, rakas ystävä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Otan avoimin sydämin vastaan kaiken lohdun.

    VastaaPoista
  4. Leila Hyvä!
    Kauniisti teit "välitilinpäätöstä" elämästäsi yhdessä Einon kanssa. Tiedän, että tilinpäätös jatkuu, mutta laineet loivenee - tuskin koskaan tyyntyy!

    Ystäväsi Marjatta

    VastaaPoista
  5. Ajattelin juuri Uranus-planeettaa (veden haltija Neptunus) ja tsunamia.
    Pieni on yksityisen ihmisen tsunami, tunnealueella, mutta vesihän siinäkin liikkuu. Sanoit kauniisti Marjatta! Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Nyt vasta huomasin blogisi ja elämäntilanteesi. Lämmin halaus, valoa ja rauhaa toipua!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Mondo!
    Huomaat, että olen leikitellyt vähän toisenlaisilla asteroideilla täällä. Ehkä tässä tilanteessa tarttisi ottaa esiin sinun aikoinasi esiin tuomaa sateenkaariastrologiaa. Siellä oli niin paljon kaunista!

    VastaaPoista
  8. Persoona ihmisessä kaipaa, suree ja rakastaa
    Sielu sinussa tietää että kaikki on hyvin.
    Elämä jatkuu koska ei ole kuolemaa,
    on vain siirtymä, kaikille aikanaan.
    Sielun välinen rakkaus on, ei se katoa,
    vaan siinä on se ruusun kauneus ja tuoksu, ihanainen...
    Tunnen myötätunoa...
    Mateve

    VastaaPoista
  9. Kauniisti kirjoitat, Mateve, ja tiedät että olen samaa mieltä. Siksi olen tasapainoinen eikä minua ahdista. Et arvaa! Transiiteissa oli yhtymässä Kuu ja Rosa-asteroidi. Siksikö kotini on täynnä kukkia!

    VastaaPoista
  10. Hm...vaikka kaikki asteroideista on mielikuvaa, se kummasti lohduttaa ja ilahduttaa.

    VastaaPoista
  11. =) Taitaa olla koko elämä mielikuvaa, että ei sen niin väliä, mistä lohdun ja viisauden kulloinkin kaivaa esiin. Rakkaus on löydettävissä kaikesta, asenne ratkaisee ja synkronia on hyvää palautetta <3

    VastaaPoista
  12. Leila kulta, En tiedä, miksi juuri nyt tulin blogiisi.

    "Hyvästi rakas ruusumieheni" sai minut kyyneliin, koska olin ensin lukenut Rosa-asteroideistanne.

    Maanpäällisen ja fyysisen hyvästit ja kuitenkin ruusumiehesi tulee seuraamaan elosi päiviä,askeleitasi ja ruustutarhaasi alati sielujen tasolta.

    Rauha hänen sielulleen.

    Olen onnekas, kun saan lukea alkutaipaleenne matkoista.

    VastaaPoista
  13. Kiitos! Kaikki lähtee ajatuksesta, laajenee ja rönsyilee. Uskon, että siitä se rakentuu, syntyy fyysiseksi. Luotetaan sen oikeaan tulemiseen!
    Nimittäin ruusutarhani yms.tulemiseen.

    VastaaPoista