Mielikuvatiedolla rakennettu ruusutarhani

Kuljeskelin tuossa kuuraisessa, vähän lumisessakin, ruusutarhassani. Kun ruusupensaissa ei ole enää lehtiä, saatoin nähdä paljaasti miten uudet versot nousevat pensaiden keskelle. Komeita, vahvoja versoja.

Siinä minut havahdutti eräs asia. Tämä tyttö lähti rakentamaan ruusutarhaa ilman mitään tietoa siitä. Minulla oli vain mielikuva siitä.

Eräs minun suosikkifilosofini on Spinoza. Muistiini on jäänyt eräs hänen tietoteoriansa, noin karikatyyrisesti, yksinkertaisesti näin:

1. Alin tieto on mielikuvatieto

2. Käsitetieto, jossa nimetään yhteisesti asioita.

(Tässä välissä oli ehkä kokemustietokin, en ole varma.)

3. Ylin tieto on intuitiivinen tieto

Ymmärrän, että mielikuvatieto lähtee usein menneeseen liittyen ja tunteiden pohjalta. Mielikuvissa näemme jonkun ihmisenkin ensimmäisenä. Tunneperäisesti minäkin lähdin rakentamaan ruusutarhaa mieheni ja äitini muistoksi. Ja vain sillä tiedolla (pakkotyölläkin) mitä äiti ja isä antoivat minulle patistaessaan puutarhatyöhön. Oi sitä kukoistavaa tarhaa mielikuvissani!

Sitten opin vuosi vuodelta kirjoja lukiessa tuota ruusumaailman käsitemaailmaa. Olen oppinut mitä on ruusulaji ja mitä on ruusulajike. Mitä on spinosissimat ja mitä rugosat. Mitä on omajuurinen ruusu jne. Myös eri ruusujen nimet ovat yhteisesti hyväksyttyjä käsitteitä eri ruusuista. Mutta en aina jaksanut/ehtinyt/viitsinyt lukea kaikkea puutarhaoppia. Oli vain kiirus istuttaa ruusuja. Hätäinen, malttamaton melkeinpä lapsen mieli!

Ristinummen suuri kukka!

Mutta jotakin syntyi intuitiivisesti. Joku sanoisi sitä sattumaksi. Se, että rakentelin ruusuryhmiä niiden pohjatiedoilta. Se, että istutin joitakin pensaita yksiksensä sinne tänne, jotta ne eivät pääsisi hulvattomasti leviämään. Käytin ympärillä ruohonleikkuria. Usein kuljin ruusupensaspurkki sylissäni ja kyselin, mihin se haluaisi. Ja usein sille löytyi hyvä paikka. Kuinka Sävel-ruusu osasi mennä Sointu-ruusua lähelle? Tai Nukkeruusu Keijuruusun viereen? En minä sitä järkeillyt ainakaan.

Vielä pieni, mutta sisukas Sävel

Sävel

Nyt katselin eräitä tosi vahvoja uusia varsia, jotka kohosivat juuresta muita paksumpina noin neljä viisi vuotta vanhoilla ruusupensailla. Joku voisi sanoa, että ne ovat saaneet syyssadetta. Mutta minulla on mielikuva ruususta, että sen juuret ovat päässeet tunkeutumaan multaisen maaperän läpi syvään siniseen saveen, josta ne saavat ravinteita ja voimaa. Usein raskas savimaa on kirous ruusun kasvattajille, mutta tässä on vanha merenpohja ja savi on sinistä, melkein muovailuun sopivaa. Minulla on mielikuva, että se on hyvää ruusuille. Minä en kuitenkaan kasvata niinkään noita ryhmäruusuja, vaan enimmäkseen pensasruusuja, suuri osa niistäkin löytöruusuja.

Löytöruusu Toukoniitty

Viime kesän kuivuudessa ehkä liikaakin odotin, että kun ne eivät pinnalta saa vettä, niin juuret lähtevät kurkottamaan syvemmäs. Mielikuvissa uskoin, että jos ne sen tekevät, niiden kasvu on taattua. Ei ne pienetkään pensaat kuolleet. Onneksi syyssateet niitä vähän auttoivat. Mutta tipalla oli, että olisin menettänyt monta ruusupensaan alkua. 

Esimerkiksi Iitin Tiltun

Mielikuvissani ajattelen myös, etten halua myrkyttää tuolla puutarhassa mitään, jotta ruusupensaani saisivat alkuperäistä immuniteettia ja vahvuutta. Käsin poimin viime kesänäkin vattukärsäkkään katketuneita nuppuja tai käärisäisen viottamia kärkiä. Tosin ei niitä niin kauheasti nyt ollutkaan. Minulla on mielikuva, että omien käsieni kosketus on ruusulle hyväksi. 

Wasagaming

Ja minulla on mielikuva siitä, että kun rakastan niitä ja juttelen niille, ne kiittävät minua kukinnoillaan. Ei ehkä joka kesä, mutta sitten kun niiden aika on.

Scubrosan kuvittelen tuottavan ihanaa tuoksuaan
suoraan terassini edessä, mutta pieni se vielä on.

Kyllä se niin on, että olen rakentanut ruusutarhani alimman tiedon pohjalta, johon olen sisällyttänyt paljon muistoja, tunteita ja illuusiotakin. Mutta kiitos suomalaisten ruusuihmisten, olen oppinut parempaakin tietoa! Enkä unohda intuitiotakaan, mitä Spinoza nimitti jumalalliseksi tiedoksi, jota ihminen ei pysty selittämään.