PUUN tarhani, puutarhani

Ihmeellinen, vähän väärin nimitetty on tuo sana "puutarha". Siinä esiintyy sana "puu". Joten siihen sisältyy etupäässä puu ja puut. Siis PUUtarha, PUUN tarha tai PUIDEN tarha.

Minulla kesti hetken aikaa ymmärtää mikä on ARPORETUM. Sittemmin olen tutustunut moniinkin arporetumeihin. ARPO tarkoittaa puuta. Eli suomeksi puulajipuisto. Se voi olla kuin puutarha, hoidettu tai se voi olla villi puulajipuisto, jonne on istutettu vieraitakin lajeja viihtymään. 

Joskus kerroin blogissani, etten tarvitse kasvattaa tai lisätä puita tarhassani, koska se muutenkin on sekametsän ympäröimä. Mutta kummasti niitä eri puulajeja on ilmestynyt pihalleni. Naapurin isäntä toi kerran kasvattamansa pienen sempramännyn lajin. Nyt se on iso aikuinen ja pojantyttäreni kiipeilypuu. Oravat rakastavat sen käpyjä, ja kissoillani on vahdittavaa.

Olen istuttanut erääseen kulmaan ukkokultaa kuvaavan puun, kuusen, hänen muistokseen ja siihen viereen itseä kuvaavan lehmuksen. Vaahtera ja tammi ovat poikieni nimikkopuita. Ne vähän kuin pojatkin kilpailevat näyttävyydestään. Tässä alla tammi ihmeellisessä syysvärissään. En ole ennen nähnyt sitä näin keltaisena, syksy 2018. Kesällä oli pakko katkaista pari oksaa siitä pois. Tein lehvistä saunavihtoja eikä sen ihanampaa tuoksua voi koko huusholliin siitä levitä, jos niitä sisäsaunassa hautoo. Kannattaa kokeilla!

Tietenkin pihaltani löytyy oikein emokoivu kahvilaa varjostamassa, pihlaja ja tuomikin. Sittemmin sinne on ilmestynyt aronia, saskatooni ja pilvikirsikoita. Viime vuosina olen vähän satsannut omenapuihin. Olen ymmärtänyt, että tietyt puut luovat sopivasti myös varjoa ja ovat antamassa puutarhalle rehevää vaikutelmaa. Ja linnut ja keijut rakastavat puita!

Vanha punakaneli on ollut talon edessä varmaan jo 20 vuotta, mutta harvoin ovat omenat ehtineet kypsyä, sillä se edustaa syysomenaa. Tuurissa oli, että istutin sille kaveriksi Pirjan, joka taas on kesäomena ja omenat aivan ihanan maukkaita. Puu on vielä pieni, joten 8 punaista omenaa nautiskelin tänä kesänä. Kummia sattuu omenoidenkin kanssa. Eräs puun omistaja kertoi, että kun hän lähti aamusella kypsiä Pirja-omeneoita poimimaan, ei siihen lähelle edes uskaltanut mennä. Kaikki omenat olivat täynnä ampiaisia.

Punakaneli kypsymässä

Pirja

Pari vuotta sitten istutin meidän kylän oman erikoisen omenapuulajikkeen, Lasikankaan omenapuun. Se on siitä erikoinen, että se pölyttää itse itsensä. Omenat ovat vähän happamia, mutta niistä tulee hyvää sosetta ja jopa viiniä. Jopa pikkuisesta puun alusta löysin kaksi komeaa omenaa tänä syksynä. Puu on hyvin tuottoisa. Istutin sen lähelle liiterin punaista seinää ikivanhalle lantakasan paikalle, joten luulisi siinä kasvavan.

Lasikankaan omenapuu

Koska minä mielellään kerään oman alueen vanhoja kasveja, minulla on kasvamassa myös erään vanhan talon, Tuohinnon omenapuu, jolle ei nimeä löydy, mutta on ikänsä siinä pihalla ollut aluetta koristamassa. Se meinasi yksi märkä syksy kuolla kokonaan, mutta kun keväällä näkyi elonmerkkejä, siirsin sen kuivempaan paikkaan. Nyt siis minulla on taas jotakin, jota tutkia, kunhan se kasvaa vähän lisää. Syysväri on tässä puussa iloisen punainen!

Tuohinnon talon vanha omenapuu

Siis onhan se niin, että puutarhassa kuuluu olla myös puita! Ruusupensashuumassa meinasin sen vallan unohtaa! Mutta muistaa pitää, että ollaan V-vyöhykkeellä. Ehkä Huvitus-omena tässä vielä viihtyisi.