On ollut niin inhottava päivä tänään, että piristän itseäni kaivamalla esiin erään ruusulajikkeen: Rosa `Leskelä`
Minulle kasvien nimet ja sen vivahteet tuovat mielikuvia mukanaan.
Kun ystävä mainitsi minulle Leskelän ruusun ja kuinka se on laajalle levinnyt ja kamalasti tilaa vievän, minulle tuli heti mielikuva omasta leskeydestäni, nyt jo pian 7 vuotta. Ystäväni nimittäin aikoi hajoittaa tuon ruusun pikkuhiljaa pois tieltä. Eikä siihen kuulemma kädet riitäkään, vaan traktorikauha siihen tarvitaan.
- Saisinko minä siitä juurakon, pyysin oitis. Ja niinpä hän miehensä kanssa toi minulle juurakoita eräs kaunis kesäilta pari vuotta sitten. Otin ilolla ne vastaan ja siskokin sai juurakoista omansa. Minua kiehtoi tuo nimi Leskelä ja väänsin ruusun heti mielessäni leskenruusuksi, kuin lohduksi ja muistoksi. Olen jo tottunut leskeyteeni, kannan sitä selkä suorana ja hyvin muistoin. Vuosien vieriessä kaikki kultaantuu eikä kaipuu enää käy kipeään.
Mutta otin varteen ystäväni kokemukset ja nykyisen tilan ruususta. Se kasvaa korkeaksi ja laajalle ulottuvaksi. En halunnut sen olevan ryöväriruusu vieden muilta ruusuilta tilaa, joten istutin sen tuonne pihani takana olevalle parkkipaikalle, pienen ojan toiselle puolelle. Siinä se saa rauhassa levitä, kaunistaa parkkipaikkaa ja näkyy komeana ruusuna kasvaessaan kyllä tähän pihallekin.
Viime kesänä se kukki jo kauniisti, eikä sitä ole kuivuus tai hoitamattomuus haitannut.
Se on kaunis ruusu. Se kukkii kovasti aniliininpunaisia tuoksuvia yksinkertaisia, aika isoja kukkia. Se muistuttaa väritykseltään Kempeleen kaunotarta, vähän Arnonruusuakin, mutta ruusuntutkijat arvelevat sen olevan risteytys; rugosa x Splenders (Valamonruusu). Se siis kuulunee tarhakurtturuusuihin ranskalaisella korostuksella. Tuoksusta puheen ollen, käyn usein Matti Kuljun Oulujoen taimiston tuoksusivulla TÄSSÄ katselemassa ruusujen tuoksuja. Leskelän ruusulla on hyvä tuoksu, joka vanhetessaan muistuttaa heinäntuoksua!
Toinen juttu joka minulle toi hymyn huuleen, kun sain kuulla, että se on löytöruusu Piippolan Leskelän kylältä. Suomen keskipisteestä, kuuluen muuten nykyään Siikalatvan kuntaan. Onhan Piippolassa syntynyt monta kuuluisuuttakin, mm. Pentti Haanpää ja Piippolan vaari. Minulle se on muutakin!
Nuorena tyttönä kuljin usein isäni tanssiorkesterin mukana tanssimassa Pohjanmaan seurantaloja. Olin kerran mukana Piippolassakin, ties vaikka itse Leskelän kylässä. Ja kun googletin, niin löytyihän sieltä Leskelän kylästä nuorisoseuran talo ja nähtävästi vieläkin voimissaan oleva nuorisoseura!
Ja maailma on pieni! Sinä iltana, kun siellä olin, oli talolle tullut myös joukko kesälomalaisia Ruotsinmaalta. Ja kuinkas ollakaan, kun tulin juttuun heidän kanssaan, ilmeni, että eräs minun lapsuuden "poikakaveri" tunnistettiin samasta työpaikasta ja niin lähetin punaisin poskin tälle Juhanille terveiset. Kerroinkin, että ikävä on ollut.
Se hassu juttu! Eräs noista kesälomalaisista kyseli minulta, että osaanko tanssia "charlestonia". Katselin häntä suu vähän auki ja ajattelin, että poika on käynyt kursseilla. Minä tanssihulluna tyttönä olin nimittäin sitäkin harjoitellut, Sanoin "kyllä"!
Niin tanssin elämäni ensimmäisen, ainoan ja ehkä viimeisenkin Charleston-tanssin Leskelän nuorisoseuran talolla! Ja sehän on jäänyt mieleen! En muista soiko peräti tämä musiikkikin siellä. Mutta näin sitä mentiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!