lauantai 4. toukokuuta 2019

Mullan alla hyvä olla

Jotakin olen oppinut. Kiitokset siitä lukuisille ruusuihmisille, jotka auliisti jakavat neuvojaan.

Jo toisen talven ajaksi kaivoin ruukkuruusuni mullan alle. Kyltti vain pystyssä siinä kertomassa, mikä ruusulajike missäkin makaa. Ennen vappua, heti kun maa suli, kaivoin ne sieltä esille, en malttanut odottaa enää. Istutin ne hyvään multaan isohkoihin ruukkuihin.

Niitä löytyi sieltä useita, lahjaksi saatuja ruukkuruusuja sekä joitakin itse ruukkuun istutettuja, kuten Arthur Bell ja Symphony. Iloitsin kaikkien vihreydestä ja innosta puskea silmuja, mutta eritoten noista mainituista ruusuista odotan paljon. Viime kesänä kaikki kukkivat innolla. Varsinkin Arthur Bell, joka tuoksui kauniisti terassillani. Tässä enemmän tästä ruususta.


Arthur Bell

Ja kun silmäni ovat kiertäneet ja tarkastelleet kaikki muutkin yli 100 ruusulajia (lajiketta), niin ilolla huomaan, että kaikki ovat hyvissä voimissa. Jopa kanadalaiset koeruusutkin siellä ovat vielä elossa, vaikka viime kesänä ne olivat hyvin surkeita ja näyttivät kuolevan kokonaan. Vain Peace-ruusua odottelen vielä ilmestyväksi. Se tosin voi huonosti jo viime kesänä.

Flammentanz
Näille kahdelle punaiselle ruusulle tein havupedin, kaadoin ne siihen nukkumaan, Flammentanzilla oli jo pitkät varret köynnöstämässä. Sitten laitoin paksun pensaspeitteen niiden päälle, koivuhalkoja peitteen ja köynnösten pitimiksi. Hyvin siellä nukkuivat!

Joulunpunainen Robusta ja sen kauniit lehdet

Etenkin Flammentanz ja Robusta puskevat innokkaasti silmuja. Kahvila-aitan eteläseunustalla alkaa jo kummasti viheriöimään Nils ja Rupincola. Viime kesänä kukinta oli kehnoa, nyt odotan sitä paljolti. 

Nils vaalean vihreine lehtineen

En voi olla miettimättä tuota "mullan alla" oloa. Kun ihminen kuolee, hän joutuu mullan alle. Monivuotiset kasvit taas säilyvät elossa mullan alla. Ihminen ja eläimet liikkuvat, hankkivat ravinnon muutoin kun taas kasvit ottavat ravinnon juurillansa siellä mullan alla. Mutta kyllä kasvitkin liikkuvat siellä mullan alla kuin jaloilla ikään. Ne kurottuvat syvälle maan uumeniin ja laajentuvat pitkin maan pintaa tuottaen uusia versoja. Kerrotaan jopa, että juuret maan alla voivat olla vuorovaikutuksessa muiden kasvien kanssa. Kirjassa Puiden salattu elämä, Peter Wohlleben on erinäisissä tutkimuksissa todennut, että kasvit viestittävät toisilleen erilaisin hajustein. Jos juuret voivat huonosti esimerkiksi puilla, ne ilmoittavat siitä lehdistöön, jotka tuottavat erilaisia hajusteita varoittaen muita. Näin viestitetään myös tuholaisista. 

Paljon tapahtuu siellä mullan alla.  Ensin siellä ennen kuin maan päällä. Toiveikkaana niistä ihmeistä laitoin muutaman kuvan.

9 kommenttia:

  1. Hienoa, että ruususi ovat selvinneet talviunestaan mullan alla. Luonto on ihmeellisempi, kuin ymmärrämmekään.

    VastaaPoista
  2. Hieno kuulla ruusujen olevan hengissä. Kohta saadaan nauttia niiden kukinnasta.

    VastaaPoista
  3. Miten iso tuosta Robustasta tulee? Minulle markkinoitiin sitä pari vuotta sitten puutarhamyymälässä, mutta en ostanut, koska se ei kuulema tuoksu. Kauniit joulunpunaiset kukat ja nätti lehvästö sillä on. Ja kestävä punainen lajike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robustani on vain pari vuotias. Viime kesä oli sille tukahduttavan kuuma, se olisi tarvinnut enemmän vettä, mutta syksy oli lämmin ja kostea, joten se kasvoi metrin korkuiseksi ja voimistui.
      Voi se tuostakin vielä kasvaa. Eihän kaikkien tarvitse tuoksua, ainakin, kun puutarhassani on monia muita tuoksuvia. Robusta herättää huomiota heti ohikulkevassa tuon kukan värin vuoksi ja myös isojen kiiltävien lehtiensä vuoksi. Se ei varmaankaan tee juuritaimia ja on siten helposti hoidettava. Ei Flammentanzkaan tuoksu. Rugosaruusut ovat varmoja tuoksuvia ja niitä on ympäri pihaa.

      Poista
  4. Miten syvälle upotat ruusut? Ilman purkkia? Tuli mieleen että kasvimaata voisi käyttää tähän. Kasata vielä lehtiä päälle.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!