keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Papulanruusun tarinaa

Rakentelen ruusutarinavihkosta. Liitän blogiini tarinan myös tästä viehättävästä ruususta nimeltä Papulanruusu, jota joskus on nimitetty myös Helluntairuusuksi.

Asetan sen tähän itselleni ja muillekin nähtäväksi ja muokattavaksikin.



     Papulanruusu (pimpinellifolia)

Suomeen perustettiin vuonna 1989 ruususeura, jolloin kiinnostus ruusuihin oli kasvanut ja innolla alettiin tutkimaan ruusujen historiaa ja alkuperää.

Silloinen seuran puheenjohtaja Veronica Sundman otti selvää mm. papulanruusun alkuperästä. Näin hän päätyi tutkimaan myös Papulan kartanoa Viipurissa.

Miten on siis tämä kaunis ja herkkä pallomaisen vaaleanpunainen ruusu kuin prinsessahame, tullut omallekin pihamaalleni? Veronican ansiosta Papulan ruusun ihmeellinen tarina tuli päivänvaloon mitä kiinnostavampana ruusulajina. Siihen liittyy hyvin syvästi monentahoinen rakkaus: rakkaus toiseen ihmiseen, rakkaus kotiseutuun ja rakkaus ruusuun.

Papula paikkakuntana oli alunperin Viipurin maalaiskunnan aluetta, jossa 1400–luvulla toimi tiilitehdas. 300 vuotta myöhemmin tulee esiin nimi Papulan kartano. 1800-luvulla kartanon omistaja nimeltään Carl Behm perusti poikien sisäoppilaslaitoksen saksalaisten perheiden pojille. Oppilaitoksessa toimi matematiikan opettajana Ferdinard Zeidler, joka oli kiinnostunut myös puutarhan hoidosta ja ruusuista. Näin päästiin tiilitehtaasta ruusuihin.

Myöhemmin oppilaitoksen ympärille kehittyi kasarmialue ja siellä sijaitsi myös Viipurin vankila, johon liittyy surullisena tapauksena eräs suuri joukkomurha. Ja arvata voi mitä kaikkea surullista liittyy Viipuriin viimeisinä aikoina. Joka tapauksessa ruusu on kaikesta selvinnyt hengissä. Jotakin muutakin hyvää sieltä; Kouvolan kuuluisa lakritsa on kotoisin Papulasta, mutta silläkin on varmaan oma tarinansa.

Miten syntyi Papulan ruusu ja mistä? Ferdinard Zeidlerin vaimo Bertha oli kotoisin Pohjois-Saksasta. Sieltä kotiseudultaan hän kai toi muistoksi ruusun koulun puutarhaan, jolloin sen nimi oli ”Pfingstrose” eli Helluntairuusu. Ruusua ei unohdettu eikä se polkeutunut hirveyksien historiaan, sillä perheen poika, professorismiehiä nimeltä Herman pelasti ruusun vieden sen mukanaan omistamaansa Vonkurin kartanoon Viipurinlahden länsirannikolle.

Eikä siinä kaikki. Jos isä, äiti ja poika rakastavat ruusuja, miksei myös tytär Sonja, joka avioitui suomalaisen puutarhuri Lauri Salon kanssa. Kävi niin, että Vonkurin kartano myytiin pois vuonna 1925. Sonja ja Lauri muuttivat Hämeen Teiskolan kartanoon (lähellä Tamperetta) ja toivat mukanaan tämän rakastetun ruusun, joka oli äidin kodin muistona kukoistanut Viipurin olosuhteissakin. Sonja piti ruusua sukukalleutena ja samoin muistona kodistansa ja nimitti sen 'Die papulische Rose', Papulan ruusu. Nähtävästi Lauri toimi kartanon puutarhurina, joskaan en löytänyt hänestä mainintaa Teiskolan historiaosiosta netissä.

Ihana tarina, johon liittyy paljon kaipausta ja rakkautta. Suomessa myöhemmin tätä samaa kantalajia on kutsuttu myös 'Staffa'-nimiseksi ruusuksi, mutta sen alkuperä on todettu pohjautuvan Papulan ruususta. Se, mikä nimi sillä oli ihan alkujaan Saksassa, on jäänyt hämärän peittoon. Suomalainen kanta Papulan ruususta, joka on löydetty sittemmin Jokioisten kartanosta ja Aulangolta. Ruususeuran ihmisten kautta se on levinnyt tuhansiin suomalaisiin kotipuutarhoihin kestävänä ja kauniina lajina jopa Oulun seudulle saakka ja myös omaan pieneen ruusutarhaani.


Tämä tarina on historialtaan on totta. Olen sitä poiminut wikipedian tiedoista ja Suomalaisesta ruusukirjasta Alanko-Joy-Kahila-Tegel ja Henri Väreen tekstistä Ruususeuran nettisivuilta. Papulanruusu valittiin vuoden ruusuksi vuonna 2007.

Huomaan nyt, että Papulanruusu omassa tarhassani kärsii ehkä liiasta valosta auringon paahtamalla vanhalla pellolla. Nyt on siis keksittävä tälle prinsessaruusulle vähän varjoa, jotta se voisi levähdyttää kaunista kukintaansa tukahduttavalta auringonvalolta. Jonkin sortin päivänvarjo, jottei ruusuprinsessan herkkä iho tärveltyisi.

.....tulee tuosta kaikesta mieleen, että ruusut vaeltavat kuin romanit ympäri maailman. Romanit eivät kuitenkaan valloita maita, enemmän sitä ruusut tekevät. Romanit valloittavat ihmissydämiä kauniilla musiikillaan, ruusut kauneudellaan.

Siksi etsin tähän venäläis-mustalaismusiikkia. Esim. Kaksi kitaraa on sellainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti