Mänty ( Pinus sylvestris), metsiemme uljas urho!!

Puutarhaani ja taloani ympäröi pohjoisesta ja idästä havumetsikkö. Pihallani kasvaa vain yksi mäntysukuinen puu; sempramänty. Se on suuruudeltaan ollut sopiva kiipeilypuu lastenlapsilleni. Toinen heistä 10-vuoden iässä saavutti latvuksen ja huuteli sieltä maailmalle valloittajana. Toinen on vasta 2,5 -vuotias ja katselee puuta vähän empien. Ehkä ensi kesänä ohjeistan häntä kiipeilemiseen. 

Mänty on kiinnostanut minua aina. Se on niin voimallinen ja lämmin halata! Tuolla Linnakankaalla Jätinkirkon vieressä kasvaa oikein kaunis hongisto. Vähän sydän kylmänä olen sitä tarkkaillut, etteivät vaan ala kaatamaan noita. Mieheni aikoinaan jo kerran pelasti tuon metsän. Se metsä kuuluu Raahen seurakunnalle. Salainen toiveeni on, että se suojeltaisiin. Kun turistitkin jo ihailevat sitä.

Mänty voi elää 500-vuotiaaksi ennen sen keloittumista riippuen sen kasvupaikasta.

Kuvittelisin, että sitä 5-10 metristä mäntylasta voisi nimittää männyksi. Ja kun se kasvaa muuttaen kuortansa kymmeniksi metreiksi, sitä voi kutsua jo nuoreksi männyksi eli hongaksi. Oikeastaan tämä nimitys männystä on enemmän käytössä länsimurteissa. Ja kun se ikääntyy, sitä voi kutsua petäjäksi. Oikeasti tätä nimitystä on käytetty itämurteissa. Ja kun se on vanhus havunsa ja kaarnansa karistaneena, siitä tulee kelo. Kelokin pysyy pystyssä vielä vuosia. Kaatunutta keloa sanotaan maapuuksi. Siis männyllä on monta eri nimeä. Sitten on vielä runollinen lakkapää petäjäkin. Tällaista keräilin nettisivustoilta. Vanhoille yksityisille ikipuille annetaan myös omia nimiä liittyen siihen, mitä sen männyn likellä on tapahtunut.

Mänty - honka - petäjä - kelo - maapuu.

Tutkin valokuvia ottamalla miten nämä puut kehittyvät. Näitä kaikenikäisiä löytyy tästä ympäristöstä.

Kuvassa havumetsää ja oikealla tuollainen nuori mänty, jonka kuori on kauniin oranssinruskea, oikein hohtaa ilta-auringossa.

 

 

Kasvaessaan männyn kuori alkaa lohkeilla ja pian tulee päälle myös jäkälää ja se kaarnottuu. Olisko oikealla jo honka?

Sitten onkin korkealle hongan runko paksuuntunut ja syntynyt vahvasti kuviollisesti kaarnaa. Oikealla kuvassa puulle alkaa kelottuminen. Linnut ja monet muut eläimet ovat jo rikkoneet ja hajoittaneet puun lahonutta kuorta. 100-vuotiaalle männylle alkaa kasvaa tuo vahva, niin kutsuttu kilpikaarna. Silloin myös puu alkaa sisältäpäin punertaa, jota rakentajat kutsuvat punahongaksi. Se oli vähän arvokkaampaa rakennusainetta.

Ja voi ihme, mihin kaikkeen mäntyä voi käyttää. Se onkin sitten ihan toinen tarina!