Sembramänty, lasten kiipeilypuu, ruusutarhan varjostaja ja C-vitamiinin varmistaja

Vaikka blogini on nimenomaan ruusuista kertova, en voi sivuuttaa myös ruusutarhani varjostajia, liiallisen veden kerääjiä ja monella lailla iloa ja hyötyä antavia puita. Puutarhahan on PUUtarha, joten siinä kuuluu olla puita. Piha, jossa ei ole yhtään puuta tai pensasta, on usein märkä veden kerääjä.

Ps. Minua kovistettiin tuon kirjainvirheen vuoksi "sembramännyssäni", joten korjasin sempran sembraksi. Otan aina ilolla vastaan ohjeita. Minulla on aina ollut jonkinlainen sokeus kirjainten ja numeroiden suhteen. Ehkä keskityn aina enemmän sisältöön. Vaikka minulla on astrologisella kartalla Mars Neitsyessä...hah!

 

 

 

 

Pihallani kasvaa yksi sembramänty, Pinus sempra sipirics, eli siperianmänty, jonka puutarhanimike on VILHO. Vilho sen vuoksi, että vanhan Kastellin isäntä, joka vielä yli 90-vuotiaana kasvatti sembramännyn siemenistä taimia, lahjoitti meidänkin pihaan sellaisen. Siinä pätee vanha sananlasku, että vielä vanhanakin kannattaa istuttaa puita ja luoda jatkumoa elämälle. Sembramäntykin saavuttaa yleensä100-vuoden iän ja luulen, että Raahen Härkätorin semprat ovat vieläkin vanhempia.

Sembramänty on nyt ollut pihallani jo noin 40 vuotta, kasvanut pituutta, leveyttä ja korkeutta ja tutkimukseni mukaan sen rungon vuosikasvu on noin 8 cm vuodessa riippuen kesistä. Huomata pitää, että ei se pienen taimen runko kasva tuossa vauhdissa. Läpimitaltaan sembran runko voi kasvaa  noin 1,5 metriä paksuksi. Ei ehkä enää näin pohjoisessa. 

Puu voi kasvaa korkeutta jopa 30 metriin, omani ei kuitenkaan ole vasta kuin 8-9 metriä. Ja varmaan jääkin 10 metriin. Mutta sellaisena se on ollut ihanteellinen kiipeilypuu lastenlapsille, joista toinen saavutti latvaosan 10-vuotiaana ja toinen (pian 3 vuotta) katselee sitä vasta toiveikkaana tietyllä kunnioituksella. Toisin kuin tavallinen mänty, sempramännyllä on sileitä oksia alhaalta asti, eikä puu ole pihkainen. 

Kevättalvella käytän sembramännyn havuja uutteena C-vitamiinina. Eli nyhdän havut kattilaan, kaadan melkein kiehuvan veden niiden päälle ja suljen kattilan kannella. Jos mahdollista, niin pidän sitä lämpimän 'puuhällän' päällä yön, jolloin annos oikein muhii hyvässä lämmössä. Sitten kaadan veden suodatinpussin läpi, jolloin juomaan ei tule roskia. Juomaan voi lisätä hunajaa (myös omenaviinietikkaa) ja näin saan hyvän annoksen c-vitamiinin puutokseen. Suomalaisen männyn havu käy samalla tavalla.

Sembramännyn kävyissä on hyödyllisia siemeniä, mutta kilpaa oravat niitä ryöstävät, joskus pähkinähakkikin puussa, joten itselle ei jää mitään muuta kuin korjata roskat niiden jäljiltä. Varsinkin orava jättää roskat saunan kuistille ja kävyn raatoja pitkin pihaa, jolloin ne tuntuvat ruohonleikkurissa.

Siperiassa tämä puu nimetäänkin elämänpuuksi, se on siellä pyhä puu ja usein elinehtokin. Olen joskus lukenut Siperian helisevästä sembrapuusta ja Anastasiasta, on ihan mielenkiintoista luettavaa! Anastasia-linkki tässä , jos olet kiinnostunut. Anastasia-liikkeestä seurasi eräs Putinia kiitettäväkin seikka. Hän nimittäin lahjoitti jokaiselle maaseudulle muuttavalle yhden hehtaarin maa-alaa sillä ehdolla, että käyttää sen viljelykseen. En tiedä, toimiiko tämä yhä.

Joka tapauksessa olen kiitollinen naapurin Vilho-isännälle tästä puusta. Se kasvaa tuossa pelto-ojan varressa, imee siitä voimansa, pitää vieressä olevan savusaunapuuliiterin pohjan kuivana ja sopivasti ympärillä olevien ruusujenkin alueen. Tämä on alenevaa, tosin ei tasaista maata, koska Linnakankaalta (50 m korkea) virtaa alas jatkuvasti vettä lumen sulaessa ja rankkasateissa. Puita tässä siis tarvitaan!