Homeinen polkuni 4

Mikä ihme tuossa yhdessä huoneessa on, että se vain oikuttelee ja oikuttelee? Siis tuo huone, jossa mieheni asusti sairaspäiviään, ja josta hänen kuolemansa jälkeen löydettiin äkkiä puhjennut sädesieni. Sehän tarvitsi 60 asteen lämmön herätäkseen ja ilmoitti hajullaan kyllä heräämisestään, joten sillä ei ollut varmaankaan mitään yhteyttä mieheni sairastamiseen. 

Mutta sen jälkeen tuo huone on näyttänyt kaikki oikkunsa. Pojalla on varmaankin tarkempi hajuaisti, koska hän haistaa 'sitä hajua' vieläkin huoneessa, vaikka muut eivät. Joten hänelle ei riitä, että huone on riisuttu pintapaneeleita, lattialankkuja ja kattoa myöten, vaan hän halusi muurilaastinkin tiilien päältä pois. Ja kauniit käsintehdyt tiilethän sieltä paljastuivat, kauniisti sointuvat hirsiseinän kanssa yhteen.

Mutta saada laasti niiden päältä pois??!!!!! Sehän ei ollutkaan mikään pikkuinen juttu. Jotakin, mitä ei osattu ihan arvata.

Kun hän saapui  tehokkaan tasohiomakoneensa kanssa huoneeseen, yritin varautua siihen kaikin mahdollisin tavoin tiivistämällä rakoja maalarinteipillä jne. 

Ja miten kävikään! Olimme pikkuisen Ruusunnuppuni kanssa päivälenkillä, kun poika tuli käsiään  onnettoman näköisenä levitellen vastaan. - Tuli pieni katastroofi. Toivottavasti et ole vielä kevätsiivoja tehnyt, hehheh.

Täh! Se hienoinen pöly mikä hioessa tulee, oli sittenkin tunkeutunut läpi jostakin, varsinkin eteisessä. Ja tietenkin kun tuvan ovikin oli jäänyt auki lähtiessämme, niin arvata saattaa. Siis kummasti oli harmaanpunainen värityssävy kaikessa ympärillä. 

Siis nämä kengät ovat molemmat alunperin
mustat.

Vieraileva ystäväni katseli vähän ihmeissään
alla olevia tanssikenkiään.

Kyllähän siinä pari kertaa hieraisee päätänsä.
eikä auta muu kuin toimia.

Hyvä asia oli se, että ulkona oli kuiva, aurinkoinen ja tuulinen sää, joten käsisuihku oli oiva apu.

Siis tässä ei ole kyse kirpputoritilanteesta, vaan eräänlaisesta sunnuntaishousta.

 Kari Tapio ja Myrskyn jälkeen jotenkin tuli mieleen....