torstai 31. toukokuuta 2012

Matka Bulgariaan - Ihmeellinen Istanbul

Taustalla Hagia Sofia
Ruusumatkani Bulgariaan mutkistui maan lentoyhtiön Malevin lopetettua toimintansa. Sen vuoksi monet matkalle lähtijät peruivat matkansa. Sitkeimmät tilasivat uuden lennon jopa kahdenkin vaihdon kanssa. Eräs nukkui Varsovan lentoasemalla yönsäkin saadakseen jatkoyhteyden Sofiaan.

Minä lähdin matkanohjaaja Annen kanssa myös mutkaiselle matkalle Bulgariaan Istanbulin kautta. Se tarkoitti sitä, että saimme suoran lennon Helsingistä sinne, mutta jouduimme yön matkaamaan linja-autolla Sofiaan. Ja tietenkin, kun kerran Istanbuliin 'pääsimme' ja saimme ystävän kautta heidän huoneistonsa käyttöömme, niin viivyimme siellä pari päivää.

Ihana ja inhottava Istanbul. Anne kirosi kaupungin jo ensimmäisinä tunteina aika alas, jopa 'helvetiksi'. Nimittäin kun kaatosateessa tilasimme taksin majapaikkaamme, se matka kesti ruuhkineen ja kaikkineen kolme tuntia. Samat kolme tuntia kuin lentommekin Istanbuliin! Meistä todella tuntui, ettei matka lopu koskaan, emmekä pääse ruuhkasta pois ollenkaan. Sitä paitsi, taksikuskin oli vaikea löytää asuntoamme, ikkunasta huuteli ja kyseli ohikulkijoilta. Pelkäsimme jopa, että menetämme rahamme mokomaan kyytiin. 

'Kotikatumme'
Mutta...minä tykkäsin Istanbulista. Tykkäsin minareettien huudoista, tykkäsin kapeista kujista, pienistä myymälöistä, leipomoista ja tykkäsin siellä kulkea. Ruoka oli suuremmoista ja leipomoiden paistoksia oli edullista ja mukavaa napsia. Oli mukava katsella mitä upeimpia huiviasetelmia naisten hiuksilla ja komeita miehiä. Kaduilla oli turvallisen oloista ja leppoisaa kulkea, jopa koiratkin olivat ystävällisiä.


Topkapin portti
Koirien päiväuni
Mutta en tykännyt kalliista basaa-reista, enkä asioista kauniissa sinisessä moskei-jassa, johon oli kummallisilla köysillä asetettu kirkkaita lamppuja roikkumaan, ja jossa ihmiset röyhkeästi kuvasivat kielloista huolimatta moskeijaa. Pyhä paikka pitäisi pyhittää! 
Ja ihmisten käytös! Huh! Kun istanbulilaiset yrittivät rauhoittua rukoukseen, niin turistit nauraa hohottivat ja juttelivat äänekkäästi.

Enkä tykännyt liikenteen melusta ja humusta. Istanbulissa asuu noin 16 miljoonaa ihmistä!


Tykkäsin toki linja-automatkasta, vaikka istuessa onkin vaikea nukkua. Palvelu oli hyvää kahvitarjoiluineen ja uusine teknikkoineen. Jokaisella oli edessään TV-pääte. Muutenkin yllätyin Turkin liikennejärjestelyistä. Lentoyhtiö Turkish Airline on kaikenkaikkiaan hyvä, enkä muista missään lennolla saaneeni niin hyvää ruokaa. Ja tykkäsin kirjasta, joka oli mukanani; Kirottu Istanbul!

Menisin kyllä toistekin Istanbuliin, varsinkin nyt, kun tiedän miten metrot, linja-autot ja rautiovaunut kulkevat ja tunnistan kartan kiemuroita. Mutta sitä ei opi hetkessä!

Tässä kaunisääninen rukoukseen kutsu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti