Paniikki

Voi hyvä tavaton sentään!

Lumi oli liian pitkään pihalla, eikä kuivia päivä ole ollut. Laaja pihamaa on haravoimatta, kukkapenkit tonkimatta, paikat kunnostamatta, matot pesemättä ja niin edelleen...

Ystävä kylältä kutsui minua grillitupaan illanviettoon ja minä, Ruusumuori, ähkyin, etten minä kerkee kun kaikki on tekemättä ja... - Tule nyt vain. Muutkin ovat tulossa.

Menin. Ja rauhoituin. Kehtasivat vielä nauraa, että 'taitaa nyt muorilla olla paniikkia'.

Kevät tulee, kun on tullakseen ja sen tahtiin pitää elää. Krookukset siellä ja täällä ovat kukassa enemmän kuin koskaan ennen ja yrittävät hymyillä minulle naamat loistaen. Ja minä vaan vouhotan sinne tänne, tuskin tiedän mistä aloittaa. 

Minua siis on alkanut jännittää tuleva yrittäjän rooli. Myönnän. Taloremonttikin minua hirvittää. Miten se hoituu?

Anna Elämän kantaa! Anna Elämän kantaa! - Joo,joo. 

Sitten tulee pojantytär, Ruusunnuppu silmät loistaen. - Mennään mehtään. Sinne mennään, vaikka tuuli korvissa vinkuu ja sade hakkaa naamaa. Metsässä on niin ihanaa sammalta ja vauvakuusi. Sielu siinä lepää.

Ruusumuorin Kesäkahvila syntyy sellaisena kuin ehtii. Jospa ihmiset ymmärtävät, että se on vain metsämökin kotikahvila. Ja että se on aittakahvila. Yksinkertaisimmillaan. Kesä kiltti! Ole kaunis ja aurinkoinen!

Tältä näytti aitta vielä kuukausi sitten. Siis aivan kamalaa! Tältä näyttää aitta (alhaalla), kun eilen puhdistin suurimmat roskat. Aika kolkolta! Huomenna harjaan sen Tolulla ja painepesurilla puhdistan katot, seinän ja lattian. Sitten alkaa hauskin homma; sisustus! Siitä voi tulla aika eri näköinen kuin se nyt on. Onneksi kylään tuli realistinen, intomielinen suunnittelijaystävä! 

Kumma, kun kirjoittaminenkin jo rauhoittaa sielua!

I wish...Michael Buble